ZERMATT - Euroopan katolla

Tämä päivä päätettiin pyhittää Zermattin puoleen tutustumiseen, sää vaikutti tarpeeksi tyyneltä siihen että yhteys tänne Italian puolelle pysyy varmasti auki. Valtournanchesta viisi hissikyytiä, joista yksi jo tutuksi tulleella sompahissillä, ja sitten oltiinkin Plateau Rosalla 3500 metrissä.

Zermatt:
Zermattiin muutaman tuhannen asukkaan autottomaan kylään pääsee ainoastaan junalla. Tosin autottomuus on suhteellinen käsitys, koska kylässa on noin 500 sähköautoa, kuitenkin varsinaiset autot jätetään alemmas laaksoon Täschin-kylän parkkihalliin. Zermattin laskettelualue on jakaantunut kolmeen osaan, kaikilla alueilla lasketaan korkealla yli 2000 metrissä ja Kleine Matterhornin hissit nousevat jopa 3 899 metriin, siellä hissit ja rinteet ovat auki myös kesällä. 
Zermattin laskualue on yhdistetty Italian puolelle Cervinia-Valtournanchen rinteisiin, ne yhdessä muodostavat valtavan rinnealueen, yhteensä yli 350 kilometriä hoidettuja rinteitä joita yhdistää tehokas hissiverkosto. Siirtymäalue Klein Matterhornilla on kuitenkin hyvin korkealla jäätiköllä, ja kovien tuulien osuessa kohdalle korkeimmat hissit suljetaan. Laskijan pitää seurata tarkasti sään kehittymistä ja tiedotteita ettei jää loukkuun väärän maan puolelle. 

Plateau Rosalta pääsee laskemaan Sveitsin puolelle loivaa siirtymärinnettä pitkin. Sää näytti loistavalta, tyyntä ja aurinkoa!

Siirtymä Sveitsin puolelle

Heti Sveitsin puolelle tultaessa Matterhorn näyttää sen tutumman "Toblerone"-profiilin, ja kuten Italian puolellakin se hallitsee maisemaa suvereenisti. Alas Furin hissille lasku on pääosin siirtymää, mutta välissä oli ihan oikeaa punaista rinnettäkin jossa sai vähän kasvatettua vauhtia ja pääsi pitkien hissikyytien jälkeen oikean laskettelun makuun.

Alhaalla näkyy Zermatt

Furilta nousu kabiinilla Gorgergratille reiluun 3 kilometriin ja sieltä samointein lasku Sunneggan alueelle. Edettiin aika nopeasti koska tavoitteena oli käydä alueen äärimmäisessä laidassa olevalla Rothornilla.

"Toblerone" on tutumman näköinen Sveitsin puolelta katsottuna

Vielä muutama nopea kabiinikyyti ja sitten olinkin Rothornilla reilussa kolmessa kilometrissä. Olin jo kertaalleen kadottanut kaverini mutta täältähän he löytyivät. Vaikka oltiin korkealla tyyni ilma tuntui todella lämpimältä aamun kylmyyden jälkeen.

Rothorn 3103 m

Terassilta aukenivat aivan huikeat maisemat Matterhornin suuntaan ja muuallekin, näkymä aukeni esteettömänä kymmenien kilometrien päähän.

Terassinäkymä a'la Rothorn

Tauon jälkeen oli lähdettävä menemään joutuisasti takaisin että ehtii kunnialla takaisin Italian puolelle. Alas itse Zermattin raitille ei ollut aikaa laskea. Ensimmäinen pätkä Rothornilta Gantille oli mukavan vaihteleva yllättävän pitkä punainen, korkeuseroakin tulee melkein kilometri vaikka rinnekartalla pätkä näyttää vaatimattomalta. Gantilta nousu isolla kabiinilla Hohtälliin 3286 metriin, sieltä edessä oli huikean pitkä lasku alas Furin hissiasemalle. Lasku kesti jotakuinkin nonstoppina noin 15 minuuttia ja vertikaalia kertyi puolitoista kilometriä, ja kaikki hienoissa Matterhornin hallitsemassa postikorttimaisemassa! Kaverini (itseäni painavimpina!) menivät niin paljon kovempaa tasaisilla siirtymillä, että he hävisivät jossan vaiheessa horisonttiin, normaalissa reilun pelin hengessä hitaampia ei jääty turhaan odottelemaan.

Furista lähti kabiinihissi kohti 3000 metrissä olevaa Klein Matterhornille nostavan jättigondolin ala-asemaa. Oli yllätys että koko matkan ko. gondolille pääsikin tällä samalla kyydillä, välissä oli monta väliasemaa, mutta kabiini vaihtoi vain vaijeria ja matka jatkui. Kyyti oli todella pitkä varmaan noin puolisen tuntia. Ei yllättänyt että kohti Kleine Matterhornia 3883 metriin nostavaan jättigondoliin oli aikamoinen jono väen palatessa Italian puolelle, onneksi tänne tuloa ei tullut jätettyä liian myöhään.

Matterhorn Glacier 3883 m

Lopulta ylhäällä, korkeammalla kuin koskaan ennen! Huikeat siniset maisemat ja ilman ohuus, siinä ensimmäiset vaikutelmat. Nousin vielä ylös näköalatasanteelle ihailemaan vuoristoa, huimat oli näkymät. Kaveritkin löytyivät ravintolan puolelta (tietysti) tuopilliset olutta seuranaan.

Täältä melko loiva siirtymälasku Plateau Rosalle ja siitä eteenpäin kohti Valtournanchea. Valtournanchen puolelle siirryttäessä joutuu ottamaan yhden lyhyen tuolihissi kyydin, mutta muuten koko matka 3883 metristä aina Valtournancheen asti on yhtä alamäkeä, korkeuseroa tulee huikeat 2360 metriä. Laskun pituus oli varmaan liki parinkymmenen kilometrin luokkaa!

Alhaalla näkyy Plateau Rosa 3480 m

Zermattin alue on hieno, päivän aikana siitä ehti saada hyvän yleiskuvan, mutta monta rinnettä jäi laskematta. Tarkempi tutustuminen ja kunnon rinnelaskuun keskittyminen vaatisi useamman päivän aikaa. Oli kuitenkin hieno käydä katsomassa Sveitsin puolen tarjontakin kun täällä kerran ollaan.

Mitä Zermattista jäi mieleen:

• Upeat maisemat, Matterhorn! 
• En ole käynyt korkeammalla, liki 4 kilometrissä silmissä näkyi vain sinistä ja ilman ohuus tuntui hengittäessä 
• Loistava aurinkoisen tyyni sää, myös yli 3 kilometrissä 
• Alue on todella korkealla, pääosa rinteistä on yli 2 kilometrissä 
• Paljon laskettavaa, kaikkea ei kerennyt laskea päivän aikana 
• Rinteet profiililtaan pääosin punaisia, ehkäpä keskimäärin vauhdikkaampia kuin Italian puolella 
• Pitkääkin laskua löytyy
• Rinteet olivat erittäin hyvässä kunnossa 
• Ravintolatarjontaa näytti olevan runsaasti
• Hyvä uudennäköinen hissikalusto, ankkurihissejä ei tarvinnut käyttää missään 
• Ei suurempia ruuhkia, iso rinnemäärä nielaisi suuren väkimäärän hyvin. Iltapäivällä Italiaan palatessa isoihin kabiineihin sai tosin jonottaa 
• Korkeampi hintataso kuin Italian puolella 
• Huikea matka alas Valtournancheen, korkeuseroa 2360 metriä ja alamäkeä n. 20 kilometriä!