torstai 28. helmikuuta 2019

ANDERMATT - SEDRUN - Sveitsin sydämessä

Davosista ajeltiin illaksi Sedruniin, majoitus löytyi mukavasta pikku hotellista. Avuliasta ja kovin puheliasta isäntää lukuunottamatta oli hiljaista, taidettiin olla hotellin ainoat asiakkaat? Ympärille katsellessa huomattiin että hotelli olikin reilun kilometrin päässä varsinaisesta keskustasta. Mutta muutaman kymmenen metrin päästä alhaalta löytyi kuitenkin ravintola, se osoittautui oikein fine dining-paikaksi kunnon alacarte-listoineen. Aika yllättävää pikkukylän paikaksi.

SkiArena Andermatt-Sedrun: 
Andermatt sijaitsee keskellä Sveitsin alppeja, laakso on ollut ennen tärkeä kulkuväylä mutta nykyisin valtaosa liikenteestä ohittaa paikan St Gothardin tunnelia myöten.
Aluetta on viime vuosina kohennettu voimakkaasti, talvella 2018/19 aukaistiin "Schneehüenerstock-Express" gondolihissi, hissi yhdistää Andermattin ja Sedrunin yhtenäiseksi yli 100 rinnekilometrin hiihtoalueeksi. Samalla hissi yhdistää kaksi erikielistä kantonia toisiinsa, Graubündenin and Urin. Andermattin kaupungin toiselta laidalta löytyy vielä erillinen lähes kolmen kilometrin korkeuteen kurkottava Gemsstock, alueen vaativimmat rinteet löytyvät sieltä.
Alueen läpi kulkee Matterhorn-Gotthard-Bahn (MGB) juna, esim. Zurich on noin kahden tunnin junamatkan päässä.



Hotel La Val -terassinäkymä, Sedrun
Aamu valkeni aurinkoisena, terassilta aukeni komeat sinivalkoiset näkymät vuoristoon, hyvältä näyttää! Aamupalan jälkeen parin kilometrin automatka Dienin hissiasemalle, auto parkkiin, monot jalkaan ja tuolihissillä ylös Milezille 1900 metriin.

Sedrun
Toinen tuolihisi nostaa 2215 metriin Cuolm Valille. Tässä olivat ehkä koko alueen pisimmät rinteet, sopivan vauhdikkaita punaisia, korkeuseroa kertyy mukavat 600 metriä. Laskettiin niitä hetki ennen siirtymistä Andermattin suuntaan.

Lai da Curnera tekojärvi
Oberalppassista löytyy upouusi kabiinihissi, joka nyt yhdistää Sedrunin ja Andermattin rinnealueet. Hissilinjan viereen on avattu uusi merkitty rinne jota pitkin pääsee takaisin Oberalppassiin. Aiemmin reittiä pitkin oli laskettu offarina.

Oberalppass 2044 m
Oberalppassin uusi hissi joka yhdistää alueet
Hissin yläasemalta pääsee suksimaan nipulle mukavia punaisia, mutta melko lyhyitä, rinteitä. Korkein kohta alueella on 2600 metrissä sijaitseva Schneehuenerstock. Näytti että alueeseen on satsattu viime vuosina rahaa runsaamminkin, kaikki tämän puolen hissit olivat uuden näköistä Leitnerin kalustoa.

Schneehuenerstockin tuolihissejä
Andermattin yläpuolella olevat rinteet ovat pääosin sinisiä turistirinteitä, lukuunottamatta lopun lyhyttä mustaa pätkää jossa sai edes vähän vauhtia suksiin. Mustan toki pystyy kiertämään jos niin haluaa, rinteessä olikin väljää koska suurin osa väestä näytti valitsevan kierron.

Andermatt
Alhaalla mietittiin että millähän sitä pääsisi kaupungin toiselle puolelle olevalle Gemsstockin ala-asemalle. Matkaa näytti olevan ainakin kilometri, eli kävely ei houkuttanut. Bussi, juna? Asia ei oikein selvinnyt ja pikapalaverin tuloksena päätettiin jättää Gemsstockin puoli huomiselle, tultaisiin vaikka autolla tänne.

Andermattiin laskeva musta rinne
Välialueen lyhyehköistä rinteistä ei jäänyt mitään erikoista mieleen, mutta lasku pitkin uutta rinnettä nro 30 alas Oberalpassiin oli mukavaa laskettavaa, korkeuseroa laskulle kertyy vajaat 600 metriä.

Alla Sedrunin rinnealuetta
Valitettavasti Sedrunin puolen rinteet olivat ehtineet pehmetä aikalailla iltapäivälle mentäessä, rinteiden laskeminen ei ollut ollenkaan niin hauskaa kuin aamulla. Jälkiviisaana näitä mukavia rinteitä olisi kannattanut sahata aamulla useammankin kerran, rinteet olivat profiiililtaan ja pituudeltaan kuitenkin ehkä päivän parhaat.

Bergrestaurant Milez 1900 m

Seuraavaksi päiväksi ennuste lupasi lumi- ja räntäsadetta, valitettavasti ennuste piti paikkansa ja aamulla päätettiin jättää laskut väliin ja suunnata auton nokka kohti Berniä. Eli suunniteltu Gemsstockin puoli jäi sitten seuraavaan kertaan, vahinko sinänsä koska alueen hienoimmat rinteet ovat kuulemma sillä puolella.


Mitä Andermatt-Sedrunista jäi mieleen:
  • Aurinkoinen keli ja hienot vuoristomaisemat
  • Sopivan kokoinen alue päivän-parin laskettelulle
  • Hisseihin ei ollut jonoja vaikka ajoittain rinteissä näkyikin runsaasti väkeä
  • Mukavia leveitä rinteitä ja hyvin toimiva hissiverkosto, vaikka Sedrunin puolen hissit eivät olleetkaan ihan "uusinta uutta"
  • Alueella ei kovinkaan pitkiä rinteitä (emme käyneet Gemsstockilla, huom!), parhaimmat rinteet löytyivät Sedrunin puolella
  • Rinteet sohjoontuivat iltapaivällä aika pahasti
  • Sedrunin kylä oli aikas hiljainen, mutta peruspalvelut eli Cooppi, ruokaa ja majoitusta löytyvät
  • Gemsstockin rinteiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan







keskiviikko 27. helmikuuta 2019

DAVOS - JACOBSHORN - Se pienempi alue

Keskiviikko avautui aurinkoisena, hyvältä näyttää edelleen! Tänään suuntana oli Jakobshornin rinnealue.

Davos-Jacobshorn:
Reilun 11000 asukkaan Davos sijaitsee 1550 metriä merenpinnan yläpuolella, kaupungilla on pitkät turismiperinteet aina 1800-luvulta asti. Davosista onkin kehittynyt tunnettu kansainvälinen loma-, kylpylä-, parantola- konferenssi- ja kulttuurikeskus. Myös hiihtoturismilla on pitkät perinteet, laaksosta löytyy viisi erillistä hiihtoaluetta, Parsennan jälkeen toiseksi suurin niistä on vastapuolella laaksoa sijaitseva Jacobshorn.
Jacobshornille noustaan kabiinihissillä Davos Platzista, rinteet asettuvat pääosin 2000m-2600m välille. Rinnemäärä on huomattavasti pienempi kuin Parsennassa ja täälläkin painopiste on sinisissä ja punaisissa turistirinteissä, mutta myös muutama jyrkempi rinne mahtuu joukkoon.
Alueella liikennöi tehokas skibussi- ja junaliikenne, julkinen liikenne on ilmaista kun pyytää majoittuksen yhteydessä itselleen "Davos Klosters Cardin".


Heti hotellin yläpuolella olevalla pääkadulla kulkee tiheään skibusseja, hetken odottelun jälkeen loikka kyytiin ja kilometrin päässä pois. Pysäkiltä vielä pieni kävely alamäkeen ja siinä hissiasema olikin. Ei näkynyt jonoja.

Brämabuel 2492 m
Nousin suoraan Brämabuellille tuolihissillä. Täältä lähti alas kaksi rinnettä, varsinkin rinne 1 oli hieno laskettava. Jyrkällä putouksella alkava vaihteleva vauhtirinne oli loistavassa kunnossa, rinne koetteli todellakin jalkojen lihaskuntoa. Rinne tuli laskettua useampaan otteeseen ennen siirtymistä alueen toiselle laidalle.

Musta nro 1
Jacobshornille noustiin isolla kabiinilla, huipulta aukeaa kolmen tuolihissin ja useamman rinteen alue. Laitimmainen hissi nostaa Jatzhutten huipulle olevalle ravintolalle. 

Ylhäällä Jakobshorn 2590 m
Alueen rinteet olivat peruspunaisia tai sinisiä, keskimmäisissä rinteissä oli välillä arvaamattomasti liikkuvia nuorisolaumoja riesaksi asti. Osassa rinteistä sai kuitenkin laskettua ihan mukavan pitkiä siivuja.

Maisema Jatzhuttelta

Terassitauon jälkeen siirryttiin takaisin Brämabuellin jyrkemmille rinteille. Siirryttäessä alkupätkä Jacobshornilta on vauhdikasta mustaa, rinne on alueen toiseksi hauskin laskettava 1:n jälkeen.

Rinne nro 1
Alhaalla Davos Platz

Iltapäivä hupenikin nopeasti, viimeisenä laskettiin rinnettä 3 alas Davosiin. Rinne on siirtymätyyppinen ja paikoin hyvin loiva, mutta pituutta tulee paljon ja maisemien ihailuun jäi mukavasti aikaa. Ihan hauska päätös päivälle, vuoristoon kannattaa aina tulla.
Auton pakkauksen jälkeen nokka käännettiin kohti Sedrunia, siellä odottaa majoitus ja huomenna Andermatt-Sedrun Skiarenan rinteet.


Mitä Davos-Jacobshornista jäi mieleen: 
  • Loistava sää 
  • Hienot maisemat tälläkin puolella
  • Laskettavaa riittää kunnolla vain puoleksi päiväksi, alue on kuitenkin melko suppea isompiin keskuksiin verrattuna 
  • Alueen tarjonta pääosin "turistirinteitä", vauhdikkaampaa laskettavaa vain parin rinteen verran
  • Jatzhutten laidan rinteet pehmenivät suorassa auringon paisteessa melko möhjöksi iltapäivällä
  • Kaikenkaikkiaan toimiva alue runsaine palveluineen



tiistai 26. helmikuuta 2019

DAVOS - PARSENN - Pitkää laskua

Vuorossa oli pari hiihtopäivää Davosissa. Hotellille oli tultu Zurichin kautta maanantai-iltana, ilta kului mukavasti hotellin kylpylässä.

Davos-Parsenn:
Reilun 11000 asukkaan Davos sijaitsee noin 1 550 metriä merenpinnan yläpuolella, kaupungilla on pitkät turismiperinteet aina 1800-luvulta asti. Davosista onkin kehittynyt tunnettu kansainvälinen loma-, kylpylä-, parantola- konferenssi- ja kulttuurikeskus. Myös hiihtoturismilla on pitkät perinteet, laaksosta löytyy viisi erillistä hiihtoaluetta, ylivoimaisesti suurin niistä on Parsenn.
Parsennin laajalta alueelta löytyvät Davosin pisimmät laskut (yli 10km) ja suurimmat korkeuserot (n.1,7km), alueelle pääsee junalla Davos Dorfista tai kabiinihissillä melkein 10km päästä sijaitsevasta Klostersista. Valtaosa rinteistä on "lempeää" punaista tai sinistä.
Alueen erikoisuutena on useampikin juna-asemalle päättyvä rinne, joista ei siis pääse nousemaan ylös suoraan hissillä.
Alueella liikennöi myös tehokas skibussiliikenne, julkinen liikenne on ilmaista kun pyytää majoittuksen yhteydessä itselleen "Davos Klosters Cardin".


Aamulla suunta kohti Davos Dorfia mistä pääsee junalla Parsennan rinnealueelle. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen ja lämmin, loistavaa!

Iltanäkymä Hard Rock Hotel Davosin parvekkeelta
Pääkadun vierestä lähtevä juna nousee suoraan yli 2600 metriin Weissfluhjochille. Päätin että lasken heti päivän alkajaisiksi pitkän reilun 10 km laskun rinnettä 21 alas Klostersiin. Matka alas oli todella hieno, rinne oli melkein tyhjä ja erittäin hyvässä kunnossa. Alaosa rinteestä kulkee kauniissa maisemassa metsän keskellä, välille mahtui mahtavia maisemia ihailtavaksi.

Maisemaa pitkältä rinteeltä 21, alhaalla Klosters 1124 m
Klostersista noustaan ylös isolla kabiinilla. Jatkoin siitä Parsennhutten kautta ylöspäin takaisin lähtöpaikalle Weissfluhjochille, siitä nousu kabiinilla alueen korkeimmalle huipulle Weissfluhgipfelille 2844 metriin.

Kabiinihissi Weissfluhgipfelille


Ylhäältä Berghaus-ravintolan pihasta lähtee musta rinne nro 1 joka yhtyy alempana rinteeseen 21, eikun sukset jalkaan ja alaspäin. Jyrkän alun jälkeen rinne yhtyy edelliseltä laskulta tutulle reitille, reitti oli tutun vaihteleva hieman vauhdikkaammista kohdista tasaisempiin.

Weissfluhgipfel 2844 m
Nytkin rinne oli melkein tyhjä, päätin jatkaa koko matkan alas pysähtymättä ja vain nauttia laskemisesta. Lasku oli koko Davosin reissun kohokohta, oli nautinto laskea tällaista pitkää laskua upeassa auringonpaisteessa. Puhelimen GPS näytti laskulle mittaksi 11,5 km ja korkeuseroa kertyi liki 1,8 km!

Skihutte Gruobenalpin maisematerassi
Parsennhutte-Gruobenalpin aluetta voi pitää alueen keskuksena, hissejä lähtee vähän joka suuntaan ja alueella on useampi rinneravintola. Punaiset rinteet 19 ja 20 olivat hyvässä kunnossa ja niissä saikin mentyä vähän vauhdikkaimpaa laskua. Rinteet eivät tosin olleet kovin pitkiä.

Parsennhutte 2200 m
Rinne 19 Parsennhutten yläpuolella

Parsennhutte
Lopuksi iltapäivää siirryin junaradan varren rinteisiin. Nousin vielä muutaman kerran kabiinilla ylös ja laskin mustia rinteitä 1 ja 2, rinteet olivat jäisinä pysyneet hyvässä kunnossa iltapäivälle asti ja niitä pitkin olikin hyvä päästellä vähän vauhdikkaampaa laskua. Ja niinkuin yleensäkin, mustissa rinteissä ei ollut tungosta koko aikana.

Davos Dorfilta rinnealueelle noustaan junalla
Alempana junarataa seurailevat punaiset rinteet olivat jo iltapäivällä aika töyssyillä ja junan väliasemalta alas lähtevä jyrkempi mäki muistutti jo kumparelaskurinnettä.

Junan väliasema Höhenweg 2219 m

Päivän lopuksi terassitauon jälkeen päätinkin jättää väliin kumparelaskun ja hyppäsin väliasemalta alasmenevän junan kyytiin, kyyti oli oikein tasaista alas asti.

Alhaalla Davos Dorf 1560 m

Mitä Davos-Parsennista jäi mieleen: 
  • Loistava sää 
  • Hienot maisemat
  • Pitkät yli 10 km laskut alas Klostersiin!
  • Toimiva hissijärjestelmä  
  • Laskettavaa riitti hyvin päiväksi, mutta alue ei kuitenkaan ole kovin laaja isompiin keskuksiin verrattuna 
  • Alueen tarjonta pääosin "turistirinteitä", vauhdikkaampaa laskettavaa aika vähän
  • Alue on tarpeeksi korkealla, rinteet olivat hyvässä kunnossa lämpimistä säistä huolimatta
  • Toimiva alue runsaine palveluineen 

lauantai 23. helmikuuta 2019

ADELBODEN - Aurinkoa ja lämpöä

Vierailin täällä 2017 ja paikka teki vaikutuksen jo silloin. Alueella on paljon laskettavaa ja hyvien hissien vuoksi laskukilometrejä saa kerättyä helposti. Jos alue kiinnostaa, niin enemmän tarinaa löytyy vuoden 2017 jutusta. Adelboden on jokatapauksessa yksi parhaista keskuksista missä olen vieraillut, suosittelen. 

Adelboden-Lenk:
Perinteikäs yli 100 vuoden historian omaava alppihiihtokeskus, joka vuosittain isännöi Maailman Cup klassikkopujottelua ja -suurpujottelua Chuenisbärgli-rinteessä. Adelbodenin alppikylässä on vajaa 4000 vakiasukasta, mutta alueella on majoituskapasiteettia jopa 18000:lle vierailijalle. Adelbodenin ja Lenkin välillä on yhtenäinen 180 rinnekilometrin hiihtoalue, pääosin rinteet sijoittuvat 1500 ja 2200 metrin välille. Pääosin pohjoisenpuoleiset rinteet tekevät paikasta melko lumivarman, vaikka alueen rinteet eivät ylety erityisen korkealla. Adelboden ei ole kovinkaan tunnettu paikka ulkomaalaisten keskuudessa, vaikka keskus on ilmeisesti kävijämäärältään Sveitsin neljänneksi suurin.

Jo autossa näytti että sää hellii tänäänkin


Metschstand 2100 m
Hahnenmoos 1957 m
Iltapäivällä virisi hieman tuulta, mutta lämpöä se ei vienyt pois

Mitä Adelbodenista jäi tällä kertaa mieleen:
  • Paljon monentasoista laskettavaa, paikkaa voi suositella kenelle hyvänsä
  • Sporttisimmat rinteet sopivan mittaisia (3-4 km) nonstoppina laskettavaksi, mutta erityisen pitkiä laskuja alueella ei ole
  • Rinteet olivat yllättävän hyvässä kunnossa lämmöstä huolimatta, kevätauringon paistaessa rinteiden ilmansuunnalla on erittäin suuri merkitys
  • Ravintolatarjontaa runsaasti
  • Hyvä ja tehokas hissikalusto
  • Ei ruuhkia ja jonottamista
  • MC-rinne oli nytkin hieno laskettava, oli osin aika jäässä 
  • Laajan alueen topografia saa välillä suuntavaiston sekaisin, onneksi oli paikallisopas mukana

perjantai 22. helmikuuta 2019

MEIRINGEN - Kauden 2019 avaus

Juustomaan kamaralla taas!

Lento tällä kertaa KLM:llä Amsterdamin kautta Baseliin, ja siitä kaverin kyydissä Berniin ja heti seuraavana aamuna jo aiemmmilta reissuilta tuttuun Meiringeniin.

En ehtinyt käydä suksimassa Suomessa vaikka jo kevään puolella ollaankin, eli kyseessä on laskettelukauden 2019 avaus! Olipa mahtavaa päästä vuoristoon rasittavan matkustusrallin päätteeksi. Sää todellakin helli, lämpöä ja tyyntä riitti korkeimmille huipuille asti.

Meiringen-Hasliberg:
Haslitalin laaksossa Meiringenin kaupungin yläpuolella sijaitseva pienehkö 60 rinnekilometrin paikalliskeskus. Rinteet sijoittuvat puoli kilometriä kaupungin yläpuolelle 1100–2400 metriin. Keskukseen on erittäin hyvät kulkuyhteydet, läheltä löytyy moottoritie, juna ja lentokenttä. Sveitsin ilmavoimat pitää tukikohtaa lentokentällä. Sherlock Holmesin kuuluisaksi tekemät Reichenbachin putoukset sijaitsevat Meiringenistä pari kilometriä etelään


Meiringen 595m, autoparkki kuvassa vasemmalla
Aamulla taivaalla oli hieman pilviharsoa
Alueen paras rinne musta 17 lähtee Planlattenilta

Planplatten 2250 m
Terassimaisema
Planplattenin erillinen näköalapaikka on lyhyen kävelymatkan päässä, monot jalasssa ei jaksanut talsia sinne
Planplatten

Mägisalp 1710 m

Hieno aloitus kaudelle! Huomenna tarkoitus olisi suunnata Adelbodeniin.


Mitä Meiringenistä jäi mieleen tällä kertaa: 
  • Kauden avaus Alpeilla loistavassa säässä
  • Hienot maisemat varsinkin Jungfraun suuntaan
  • Aurinko ja lämpö 
  • Hyvät rinteet Planplattenilta, niitä tuli laskettua enemmän kuin viimeksi
  • Rinteet ylempänä olivat yllättävän hyvässä kunnossa lämpöön nähden
  • Tehokas hissikalusto, ei suuria ruuhkia 
  • Sopiva päiväkohteeksi 
  • Kohtuullinen hintataso Sveitsiksi, lounaaksi rösti pekonilla ja kananmunalla vajaat 20e