GRINDELWALD-FIRST Leppoisaa laskettelua

Viimeisiä viedään, luvassa oli vielä päivä nautiskelua aurinkoisissa Jungfraun maisemissa ja alppilaskut ovatkin sitten tämän vuoden osalta paketissa. Seurueeseemme liittyi Bernissä työmatkalla oleva kotimainen vieras joka ei ollut kuulemma käynyt rinteissä muutamaan vuoteen. Päätettiin että hänen alppirinteisiin tutustumisensa on hyvä aloittaa Firstin maisemista, First kun on rinneprofiileiltaan leppoisin paikka Jungfraulla ja sopii näinollen vähemmän rinteitä kolunneillekin. Luvassa oli siis päivä aurinkoisia laskuja ja aina komeita Jungfraun maisemia.

Grindelwald-First:
Jungfaun postikorttimaisemissa sijaitseva hiihtokeskus, First-rinnealue sijaitsee vastapuolella varsinaista Grindelwald-rinnealuetta ja on isoveljeään pienempi. Näissä maisemissa alppiturismilla on pitkät perinteet, myös kesäaikana. Alueella liikutaan paljon vuoristojunilla, junalla pääsee rinteisiin kuin myös euroopan korkeimmalle asemalle "Top of Europe" Jungfraujochille. Grindelwaldin kylä on kilometrin korkeudessa ja ylin hissiasema Oberjoch on 2,5 kilometrissä.

Sää oli suosinut melkein koko reissun ajan ja Grindelwaldiin saavuttaessa näytti että auringon paiste kruunaa myös viimeisen päivän. Auto saatiin mukavasti parkkiin lähelle gondoliasemaa. Monot vain jalkaan ja suunta kohti gondolihissiä.

Ylhäällä sää ja maisema muistuttivat lähinnä matkailumainosta. Porottavasta auringosta huolimatta rinteet olivat yön jäljiltä pakkaslumella ja oli todella hienot olosuhteet suksia menemään. Rinteiden pehmenemistä ei ollut juurikaan havaittavissa edes myöhemmin iltapäivällä. 

Alue on pieni ja päivän aikana sen sai helposti kierrettyä laidasta laitaan useampaankin kertaan. Rinteet eivät tarjonneet juurikaan vauhdin hurmaa, mutta leppoisaan päivän viettoon ne sopivat oikein hyvin.

Keittolounas nautittiin 2200 metrin korkeudessa. Tyynessä ilmassa terassilla oli keväisen lämmintä. Mikäs siinä oli ruokaillessa tällaisissa postikorttimaisemissa!

Kerran laskettiin pitkä rinne (nro 22) alas aina Grindelwaldiin asti. Vaihteleva rinne oli maisemiltaan hieno kulkien alhaalla puitten ja talojen väleissä, se oli myös varsin hyvässä kunnossa alas asti.

Alhaalla rinteen loppuessa huomasimme että sepä ei tuonutkaan aivan Grindelwaldin keskustaan vaan parkkipaikan nurkalle. Olimme vajaan kilometrin päässä hissiasemasta ja matka sinne oli katua pitkin ylämäkeen. Eipä siinä muuten mitään, mutta vieläkin melko pahana ollut flunssa teki kävelymatkan aika koettelevaksi. Hissille saavuttaessa hiki valui ja henki vinkui, jos ei flunssa tällä parane niin... Gondolissa istuessa sain sen verran hengähdettyä että olo oli jo parempi ylhäällä, hetkeksi terassille maisemia ihailemaan ja sitten takaisin suksille.

Hieno oli viimeinenkin laskupäivä, vuoristoon kannattaa aina lähteä.


Mitä Grindelwaldista jäi mieleen tällä kertaa:

• Jungfraun alueen maisemissa on aina hienoa käydä, vallankin sään helliessä näin hienosti 
• Firstin alue on pieni ja rinteet helppoja verrattuna naapurikeskuksiin, tuskinpa tulen tänne toista kertaa 
• Mukava pitkä lasku alas kylään, ja vähemmän mukava ylämäkeen kävely takaisin hissille...

Paluumatka Sveitsistä kotimaisemiin oli sitten vielä oma lukunsa. Lufthansa myöhästyi jatkolennolta ja jäin jumiin vuorokaudeksi lumisateiseen Muncheniin. Ja sen seurauksena lopulta Helsinkiin päästyäni lyhyt Finnairin lento kotia kohti vaihtui vielä kuuden tunnin junamatkaan... juna ei onneksi ollut myöhässä kuin sen vakio puolituntisen.

ZERMATT - Euroopan katolla

Tämä päivä päätettiin pyhittää Zermattin puoleen tutustumiseen, sää vaikutti tarpeeksi tyyneltä siihen että yhteys tänne Italian puolelle pysyy varmasti auki. Valtournanchesta viisi hissikyytiä, joista yksi jo tutuksi tulleella sompahissillä, ja sitten oltiinkin Plateau Rosalla 3500 metrissä.

Zermatt:
Zermattiin muutaman tuhannen asukkaan autottomaan kylään pääsee ainoastaan junalla. Tosin autottomuus on suhteellinen käsitys, koska kylässa on noin 500 sähköautoa, kuitenkin varsinaiset autot jätetään alemmas laaksoon Täschin-kylän parkkihalliin. Zermattin laskettelualue on jakaantunut kolmeen osaan, kaikilla alueilla lasketaan korkealla yli 2000 metrissä ja Kleine Matterhornin hissit nousevat jopa 3 899 metriin, siellä hissit ja rinteet ovat auki myös kesällä. 
Zermattin laskualue on yhdistetty Italian puolelle Cervinia-Valtournanchen rinteisiin, ne yhdessä muodostavat valtavan rinnealueen, yhteensä yli 350 kilometriä hoidettuja rinteitä joita yhdistää tehokas hissiverkosto. Siirtymäalue Klein Matterhornilla on kuitenkin hyvin korkealla jäätiköllä, ja kovien tuulien osuessa kohdalle korkeimmat hissit suljetaan. Laskijan pitää seurata tarkasti sään kehittymistä ja tiedotteita ettei jää loukkuun väärän maan puolelle. 

Plateau Rosalta pääsee laskemaan Sveitsin puolelle loivaa siirtymärinnettä pitkin. Sää näytti loistavalta, tyyntä ja aurinkoa!

Siirtymä Sveitsin puolelle

Heti Sveitsin puolelle tultaessa Matterhorn näyttää sen tutumman "Toblerone"-profiilin, ja kuten Italian puolellakin se hallitsee maisemaa suvereenisti. Alas Furin hissille lasku on pääosin siirtymää, mutta välissä oli ihan oikeaa punaista rinnettäkin jossa sai vähän kasvatettua vauhtia ja pääsi pitkien hissikyytien jälkeen oikean laskettelun makuun.

Alhaalla näkyy Zermatt

Furilta nousu kabiinilla Gorgergratille reiluun 3 kilometriin ja sieltä samointein lasku Sunneggan alueelle. Edettiin aika nopeasti koska tavoitteena oli käydä alueen äärimmäisessä laidassa olevalla Rothornilla.

"Toblerone" on tutumman näköinen Sveitsin puolelta katsottuna

Vielä muutama nopea kabiinikyyti ja sitten olinkin Rothornilla reilussa kolmessa kilometrissä. Olin jo kertaalleen kadottanut kaverini mutta täältähän he löytyivät. Vaikka oltiin korkealla tyyni ilma tuntui todella lämpimältä aamun kylmyyden jälkeen.

Rothorn 3103 m

Terassilta aukenivat aivan huikeat maisemat Matterhornin suuntaan ja muuallekin, näkymä aukeni esteettömänä kymmenien kilometrien päähän.

Terassinäkymä a'la Rothorn

Tauon jälkeen oli lähdettävä menemään joutuisasti takaisin että ehtii kunnialla takaisin Italian puolelle. Alas itse Zermattin raitille ei ollut aikaa laskea. Ensimmäinen pätkä Rothornilta Gantille oli mukavan vaihteleva yllättävän pitkä punainen, korkeuseroakin tulee melkein kilometri vaikka rinnekartalla pätkä näyttää vaatimattomalta. Gantilta nousu isolla kabiinilla Hohtälliin 3286 metriin, sieltä edessä oli huikean pitkä lasku alas Furin hissiasemalle. Lasku kesti jotakuinkin nonstoppina noin 15 minuuttia ja vertikaalia kertyi puolitoista kilometriä, ja kaikki hienoissa Matterhornin hallitsemassa postikorttimaisemassa! Kaverini (itseäni painavimpina!) menivät niin paljon kovempaa tasaisilla siirtymillä, että he hävisivät jossan vaiheessa horisonttiin, normaalissa reilun pelin hengessä hitaampia ei jääty turhaan odottelemaan.

Furista lähti kabiinihissi kohti 3000 metrissä olevaa Klein Matterhornille nostavan jättigondolin ala-asemaa. Oli yllätys että koko matkan ko. gondolille pääsikin tällä samalla kyydillä, välissä oli monta väliasemaa, mutta kabiini vaihtoi vain vaijeria ja matka jatkui. Kyyti oli todella pitkä varmaan noin puolisen tuntia. Ei yllättänyt että kohti Kleine Matterhornia 3883 metriin nostavaan jättigondoliin oli aikamoinen jono väen palatessa Italian puolelle, onneksi tänne tuloa ei tullut jätettyä liian myöhään.

Matterhorn Glacier 3883 m

Lopulta ylhäällä, korkeammalla kuin koskaan ennen! Huikeat siniset maisemat ja ilman ohuus, siinä ensimmäiset vaikutelmat. Nousin vielä ylös näköalatasanteelle ihailemaan vuoristoa, huimat oli näkymät. Kaveritkin löytyivät ravintolan puolelta (tietysti) tuopilliset olutta seuranaan.

Täältä melko loiva siirtymälasku Plateau Rosalle ja siitä eteenpäin kohti Valtournanchea. Valtournanchen puolelle siirryttäessä joutuu ottamaan yhden lyhyen tuolihissi kyydin, mutta muuten koko matka 3883 metristä aina Valtournancheen asti on yhtä alamäkeä, korkeuseroa tulee huikeat 2360 metriä. Laskun pituus oli varmaan liki parinkymmenen kilometrin luokkaa!

Alhaalla näkyy Plateau Rosa 3480 m

Zermattin alue on hieno, päivän aikana siitä ehti saada hyvän yleiskuvan, mutta monta rinnettä jäi laskematta. Tarkempi tutustuminen ja kunnon rinnelaskuun keskittyminen vaatisi useamman päivän aikaa. Oli kuitenkin hieno käydä katsomassa Sveitsin puolen tarjontakin kun täällä kerran ollaan.

Mitä Zermattista jäi mieleen:

• Upeat maisemat, Matterhorn! 
• En ole käynyt korkeammalla, liki 4 kilometrissä silmissä näkyi vain sinistä ja ilman ohuus tuntui hengittäessä 
• Loistava aurinkoisen tyyni sää, myös yli 3 kilometrissä 
• Alue on todella korkealla, pääosa rinteistä on yli 2 kilometrissä 
• Paljon laskettavaa, kaikkea ei kerennyt laskea päivän aikana 
• Rinteet profiililtaan pääosin punaisia, ehkäpä keskimäärin vauhdikkaampia kuin Italian puolella 
• Pitkääkin laskua löytyy
• Rinteet olivat erittäin hyvässä kunnossa 
• Ravintolatarjontaa näytti olevan runsaasti
• Hyvä uudennäköinen hissikalusto, ankkurihissejä ei tarvinnut käyttää missään 
• Ei suurempia ruuhkia, iso rinnemäärä nielaisi suuren väkimäärän hyvin. Iltapäivällä Italiaan palatessa isoihin kabiineihin sai tosin jonottaa 
• Korkeampi hintataso kuin Italian puolella 
• Huikea matka alas Valtournancheen, korkeuseroa 2360 metriä ja alamäkeä n. 20 kilometriä! 

CERVINIA - Laatulaskettelua Italian auringossa

Valtournanchen puolelta Cervinian puolelle siirryttäessä ensimmäinen ihmetyksen aihe oli pienen siirtymälaakson pohjalta löytyvä sompahissi! "Progetto"-tuolihissi rinnekartan mukaan, no toivottavasti siihen tulee joskus kunnon hissi. Sompahissi kyyti oli lisäksi todella pitkä ja puuduttava, erikoista koska yleisesti koko alueen hissiverkosto oli varsin nykyaikainen. Onneksi takaisin päin tullessa moista hissiä ei tarvita, lyhyen nousun takaisin hoitaa Du Collin tuolihissi.

Cervinia:
Cervinian kylä sijaitsee kauniin Aostan laakson (Valle d'Aosta) alueella, joka on tunnettu korkeista vuoristoistaan, kulttuuristaan ja vaikuttavista maisemistaan. Kylä sijaitsee korkealla 2 kilometrissä Plateau Rosan ja ikonisen Matterhorn vuorenhuipun välissä. Cerviniasta alettiin rakentaa Mussolinin käskystä turistikylää jo ennen toista maailmansotaa, alueelle rakennettiin tie vuonna 1935. Samana vuonna rakennettiin ensimmäinen hissi Cerviniasta Plan Maisonille. Plan Maison on edelleen Cervinian hiihtoalueen tärkein keskus. Alutetta laajennettiin sittemmin aina  Plateau Rosalle 3480 metrin korkeuteen. Cerviniassa asuu vakituisesti vain n.800 asukasta, mutta kylässä käy vuosittain yli 20 000 turistia. Suurin osa paikallisista asuu alempana 1524 metrissä sijaitsevassa Valtournenchen kylässä. Valtournencheen laskevat rinteet ovat samassa hissiverkossa Cervinian alueen kanssa, kuten myös Sveitsin puoleiset Zermattin rinteet. Yhdessä ne muodostavat yhden maailman suurimmista hiihtoalueista yli 350 km hoidettuine rinteineen. Valtaosa Cervinian rinteistä sijaitsee etelän puoleisesti ja alue kylpee auringossa, mutta lumivarmuus on kuitenkin hyvä, koska kaikki rinteet sijaitsevat korkealla yli kahdessa kilometrissä.

Ylös päästyä ensimmäisenä silmien eteen nousee Matterhorn, se hallitsikin suvereenisti koko aluetta silhuetillaan. Ylhäältä löytyy myös mukava rinnebistro Ventina, siellä tuli käytyä useamman kerran ekspressoilla.

Siirtymä Valtournenchesta Cervinian puolelle, Cerviniaan nousu sompahissillä!

Matterhorn tulee näkyviin heti sompahissistä poistuttaessa

Ylhäältä lähtee rinne nro 37, leveää loistavassa kunnossa olevaa mukavan vauhdikasta rinnettä voi jatkaa alas aina Cerviniaan asti, korkeuseroa kertyy heti alkuun 1000 metriä. Alhaalta voi lähteä nousemaan Plateau Rosalle 3480m, Theodulpassille 3300m tai Pancheronille 2940m. Koko alueen risteyspaikkana toimii Plan Maison 2555 metrissä. Rinteitä on todella paljon varsin kompaktilla alueella, siinäpä sitä on varaa mistä valita!

Kabiinihissi Plateau Rosalle

Plateau Rosalta lähtevä rinne nro 7 jatkuu yhtenäisenä ja pääosin vauhdikkaana aina alas kylälle asti, korkeuseroa kertyy huikeat 1,5 kilometriä. Hieno rinne, josta osan matkaa voi laskea lisäksi muutamalla eri reittivaihtoehdolla. Plateau Rosalta pääsee laskemaan myös suoraan Sveitsin Zermattin puolelle, hissilippuna pitää olla silloin "international".

Plateau Rosa 3480 m

On vaikea nostaa esiin parhaita rinteitä, koska sekä Theodullpassilta että Pancheronilta lähtee useita upeita pitkiä punaisia sopivan vauhdikkaita rinteitä. Vain jyrkemmät rinteet jäävät puutelistalle, toisaalta noissa punaisissakin sai ihan hyvää vauhdinhuumaa, sää ja lumi oli loistavaa pikkupakkasella ja rinteet olivat muutenkin loistavassa kunnossa.

Cervinia 2050 m

Kerran tuli käveltyä kylän läpikin, laskettiin alas rinne nro 13, joka vie Cieloalton tuolihissille. Siellä ei ollut juuri ketään ja vauhdikkaat metsärinteet olivat huippukunnossa. Sitten paljastuikin että rinteiltä ei pääse laskemaan kuin kylän alapäähän. Edessä oli siis muutaman sadan metrin kävely kylän läpi ylämäkeen Cervinian päähisseillä. No samalla tuli nähtyä Cervinian pääraitti, aika erilainen kylä hotellikeskittymineen ja baareineen kuin Valtournanche. Samalla käytiin myös syömässä, söin juusto-makkara-leikelautasen, olipa herkullista niinkuin Italiassa yleensäkin.

Alueelta löytyy pitkää ja leveää rinnettä, ja kaikki aivan loistavassa kunnossa

Alue yhdessä Valtournanchen kanssa on todella hieno, laskettavaa on paljon ja hisseillä siirtyminen sujuvaa. Täällä saa helposti kerättyä melkoisen mojovan määrän rinnekilometrejä per päivä, laatuluokan reisijumppaa parhaimmillaan.

Aurinkoa, korkeuseroa, pitkiä laskuja, leveitä hyväkuntoisia rinteitä, hyvää ruokaa ja aina hienot Alppimaisemat, paha tästä on paremmaksi pistää!

Mitä Cerviniasta jäi mieleen:

• Hienot maisemat   
• Loistava aurinkoisen tyyni sää, myös korkealla 
• Alue on todella korkealla, kaikki rinteet ovat yli 2 kilometrissä ja ylimmät 3,5 kilometrissä 
• Paljon laskettavaa  
• Rinteet profiililtaan pääosin punaisia, mutta pääosin ihan vauhdikkaita 
• Täällä pystyi laskemaan useita todella pitkiä laskuja, korkeuseroa on parhaimmillaan 1500 metriä
• Rinteet olivat erittäin hyvässä kunnossa, öisin oli liki 15 astetta pakkasta 
• Ravintolatarjontaa runsaasti, ja ruoan laatu on taattua Italialaista  
• Italian matala hintataso (laadusta tinkimättä) tekee köyhälle hyvän mielen
• Hyvä hissikalusto, ankkurihissejä ei tarvinnut käyttää missään 
• Ei ruuhkia, iso rinnemäärä nielaisi väen hajalleen pitkin aluetta 
• Tänne voisi tulla uudestaan, yksi Alppien parhaista paikoista sään suosiessa 

VALTOURNENCHE - Klassinen vuoristokylä

Edessä oli tämän vuotisen reissun pääkohde eli Cervinia-Valtournanche-Zermatt. Majoitus oli varattu Airbnb:n kautta Valtournanchesta. Jo aiemmilta reissuilta (Monte Rosa, Pila, Courmayeur) tuttuun Aostan laaksooon tultiin tällä kertaa St Bernhardin tunnelin kautta. Oli jo pitkällä iltapäivän puolella kun päästiin perille Valtournancheen. Majoitus osoittautui todella hyväksi, iso neljän huoneen huoneisto vanhassa kivitalossa, takka, terassi ja hyvä keittiö. Sitä ei ollut raivattu Airbnb käyttöä varten, vaan huoneisto oli täynnä vanhoja esineitä, vuokraajan isän voittamia laskettelukilpailu pokaaleja, tauluja, kirjoja jne. Viihtyisä iso huoneisto 100 eurolla vuorokausi! Valtournanchen kylä osoittautui klassiseksi vuoristokyläksi, yksi kauppa, kivikirkko ja reilu puolenkymmentä hyvää ruokaravintolaa. Kauppa oli hyvin varustettu pienuudestaan huolimatta, kaikkea löytyi mitä tarvittiin, gluteenittomia tuotteitakin. Kylä on rauhallinen, varsinaisesta iltaelämästä ei voi puhua, se on keskittynyt täysin vähän ylempänä olevaan Cerviniaan.

Valtournanche:
Valtournenchen parin tuhannen asukkaan vanha idyllinen vuoristokylä sijaitsee kauniin Aostan laakson (Valle d'Aosta) alueella, joka on tunnettu korkeista vuoristoistaan, kulttuuristaan ja vaikuttavista maisemistaan. Kylä sijaitsee varsin korkealla 1500 metrissä Cervinian alapuolella. Valtournenchen hiihtoalueella on vähemmän rinteitä kuin naapuri Cerviniassa, mutta ne ovat profiililtaan hienoja ja sieltä löytyy myös muutama pitkä lasku. Valtournenchen rinnealue on samassa hissiverkossa Cervinian alueen kanssa, kuten myös Sveitsin puoleiset Zermattin rinteet. Yhdessä ne muodostavat yhden maailman suurimmista hiihtoalueista yli 350 km hoidettuine rinteineen. Alas Valtournanchen kylään voi laskea aina Sveitsin puolelta Klein Matterhornilta 3883 metrin korkeudesta asti. Korkeuseroa kertyy huikeat 2400 metriä, laskulle tulee mittaa noin 20 km. Lasku on muuten yhtenäinen, vain kerran on noustava lyhyt tuolihissi Du Col, joka nostaa hiihtäjät kynnyksen yli Valtournanchen puolelle.

Valtournenche 1524 m

Hissiasema on löytyy reilun kilometrin päästä keskustasta, aseman ympärillä on iso ilmainen parkkialue. Ja skibussi kulkee sinne. Kabiinihissi nostaa ensin Saletteen ja siitä kaksi tuolihissiä myöhemmin ollaan ylimmällä asemalla Cime Bianchilla 2900 metrissä. Keskimmäinen hissi oli vanhempaa tuotantoa oleva tuulisuojaton avohissi, aamun pakkasessa sen kyyti oli kylmää.

Salette 2245 m

Ensimmäisenä tuli laskettua rinne 5, joka olikin yksi koko alueen parhaista rinteistä. Leveää hyvinhoidettua baanaa ja ihan mukavan vauhdikas profiili. Samoin sen vieressä oleva rinne 6.

Saletten yläpuolella on nippu sinisiä rinteitä, vaikka varsinaisia ruuhkia ei ollut koko aikana, niin tälle alueelle oli keskittynyt eniten väkeä

Alue on hieno ja rinnealueen ravintoloiden terasseilta aukeaa todella hienot maisemat, varsinkin ylempänä olevilla Willys Barin ja Baracon Dou Tenen terasseilla ei ahtaan paikan kammo ahdista.

Baracon Dou Tene

Koska olimme alueella useampana päivänä, niin kaikki rinneravintolat tuli testattua lounaan, välipalan tai juomatauon merkeissä. Euron ekspressot ilahduttivat mieltä. Lounasaikaan varsinkin Foy des Guides oli varsin ruuhkainen, sama koskee Baracon Dou Teneä.

Yhtenä päivänä sattui semmoinenkin ihme että aurinko himmeni muutamaksi hetkeksi pilveen, tai oikeastaan pilvi peitti rinnealueen.

Willys Bar

Lounas- ja kahviaikojen välillä ravintolat olivat (muutamaa turistia lukuun ottamatta) tyhjinä, italialaiset noudattavat tässä suhteessa tiukkoja aikatauluja. Ruoka ja juoma lienevätkin ainoita asioita Italiassa missä aikatauluja oikeasti noudatetaan...

Foyer des Guides

Alueen helmi on rinne 1, pitkä lasku alas kylään. Lasku lähtee ylhäältä 2900 metristä ja mittaa tulee liki 10 kilometriä. Rinne tuli laskettua jokaisena päivänä useampaan kertaan ja joka kerta se oli hieno kokemus. Rinne on mukavan tuova suurimman osan matkaa ja siinä on muutama vauhdikkaampi pätkä välissä, alhaalla rinne kiertelee kauniissa metsämaisemassa. Ilman taukoja putkeen laskettuna siinä sai testattua reisien kestokyvyn.

Rinne 1, korkeusero lähes 1400m

Paluumatkan maisemia auton ikkunasta

Mitä Valtournenchestä jäi mieleen:

• Valtournenchen miellyttävä ja ystävällinen "alkuperäis" kylä, täällä ei näkynyt juurikaan turismin lieveilmiöitä. Yöelämä, kaupat ja kerroshotellit ovat keskitetty Cerviniaan muutaman kilometrin päähän 
• Pienehkön alueen rinteet yllättivät positiivisesti, pitkiä sopivan vauhdikkaita rinteitä mukavasti 
• Pisin lasku liki 10 kilometriä ja korkeuseroa 1400 metriä, se tuli laskettua monta kertaa ja joka kerta se oli nautittava kokemus. Yhteen putkeen laskettuna rinne on tiukka jumppa jaloille! 
• Hienot maisemat täälläkin  
• Viiden päivän aikana pääosin aurinkoisen tyyni sää, myös korkealla. Yksi lumisadepäivä mahtui joukkoon  
• Rinteet profiililtaan pääosin punaisia, mutta ihan vauhdikkaita 
• Rinteet olivat loistavassa kunnossa, öisin oli liki 15 astetta pakkasta 
• Ravintolatarjontaa runsaasti, sekä rinteissä että kylällä. Ruoan laatu on taattua Italialaista 
• Italian matala hintataso (laadusta tinkimättä) tekee köyhälle hyvän mielen
• Toimiva hissikalusto, vain Cervinian puolelle siirtyessä joutuu seisomaan pitkässä sompahississä (!?)  
• Ei ruuhkia rinteissä, mutta rinneravintoloissa kyllä lounasaikaan  
• Valtournenche-Cerviniaan voisi tulla uudestaan, yksi Alppien parhaista paikoista sään suosiessa 

GRINDELWALD-WENGEN - Yö vuoristossa

Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla huoneen ikkunasta tulvi häikäisevä valo, maisema oli kirkkaan sinivalkoinen. Eipä olisi uskonut eilen illalla, vuoristossa sää voi muuttua nopeasti. Äkkiä ylös ja valmiiksi katetulle aamupalalle alakertaan. Oli mahtava syödä aamupalaa maisemaikkunoiden ääressä ja ihailla Lauterbrunnen laaksoon ja eiliselle Schilthornille avautuvia maisemia.  

Grindelwald-Wengen:
Jungfaun postikorttimaisemissa sijaitseva hiihtokeskus. Tunnetaan monipuolisena ulkoilu- ja urheilukeskuksena, täällä alppiturismilla on pitkät perinteet, myös kesäaikana. Alueella liikutaan paljon vuoristojunilla, junalla pääsee rinteisiin kuin myös euroopan korkeimmalle asemalle "Top of Europe" Jungfraujochille. Grindelwaldin kylä on kilometrin korkeudessa ja vuoren toisella puolella oleva Wengenin kylä 1274 metrissä, ylin hissiasema on 2400 metrissä Lauberhornilla. Wengen tunnetaan klassikko syöksylaskustaan, kisaviikonloppu on valtava mediatapahtuma ja  kylän raitin valtaa kymmentuhatpäinen katsojajoukko.

Wengen 1274 m

Majatalon emännälle annettujen kiitosten jälkeen sukset olalle ja kilometrin kävely Wengenin keskustaan. Eilen iltana pimeän ja sumun keskellä kylän raitista ei kummoista kuvaa saanut. Mutta nyt maisemat ja sää olivat loistavat, samoin oma olotila, tämän takiahan sitä on tänne raahautunut. Vuoristoon kannattaa aina tulla.

Iso gondolihissi nostaa keskeltä kylää suoraan kilometrin ylöspäin Männlichenille. Tänne on kahdella aiemmalla reissulla noustu vuoren toiselta puolelta Grindelwaldista. Ylhäältä oli hulppeat näkymät laaksoihin, aiemmilla reissuilla laaksot olivat paksun pilviverhon peitossa, kuten eilen Schilthornilla.

Männlichen 2230 m, alhaalla Wengen 

Jäin laskettelemaan Männlichen- ja Lägerhissin rinteitä, näitä ei ollut  viime kerroilla laskettu kovin montaa kertaa. Hienoja rinteitä ja sään ollessa pikkupakkasella ne olivat aivan loistavassa kunnossa. Välillä kiireetön kahvitauko aurinkoisella terassilla, terassilla ilmestyi ryhmä iäkkäämpiä auringon paahtamia pensseliviiksipatuja, sukset näyttivät olevan myös historiakalustoa, pitkiä ja suoria syöksylaskusuksen näköisiä lankkuja. Näytti että tuommoisilla sivakoilla pääsee vain suoraan ja lujaa. Juttua tuntui riittävän, vahinko ettei tuosta sveitsinsaksasta vain ymmärtänyt mitään.

Gummilla oleva lyhyt vauhtimusta oli mukava laskea, rinne tulikin laskettua useamman kerran. Rinne oli käytännössä aivan tyhjä, niinkuin mustat rinteet useimmiten. Tästä siirtyilin pikkuhiljaa Arvenin kautta tutulle Kleine Scheideggille.

Täällä väkeä alkoi olla liiankin kanssa, Eigergletcherille nousevaan hissiin oli krooninen pitkä jono. Jonotus ei kiinnostanut pätkääkään, niinpä jatkoin lasketteluaja odottelin että se helpottaisi. Meni enemmänkin maisemien katseluksi ja terassillakin tuli istuttua hyvä tovi auringosta nautiskellen

Huomasin että päivä on jo aika pitkällä ja mietin pitäisikö laskea Wengenin syöksyrinne. Rinne päätyy Wengeniin ja tajusin että se aamuinen gondolihissi nostaa takaisin aloituspisteeseen Männlichenille, ja sieltä on matkaa takaisin tänne Kleine Scheideggille. Halusin kuitenkin laskea täältä tutun pitkän laskun alas Grindelwaldiin. Karttaa ei tietenkään ollut mukana kun alue oli ennestään tuttu, kartasta olisi selvinnyt että Wengenistä pääsee suoraan tänne Kleine Scheideggille junalla! Täällähän voi nousta rinteitä ylös myös junilla, mutta jostain syystä junahomma on jäänyt väliin ja on tullut käytettyä hissejä.

Aurinkoisilla terasseilla riitti väkeä

Kello alkoi oll sen verran että piti lähteä valumaan kohti Grindelwaldia. Hieno pitkä lasku oli tuttu jo aiemmilta reissuilta, mutta nyt pääsi ensimmäisen kerran nauttimaan kauas horisonttiin ulottuvista maisemista. Lasku ei ole mitenkään vauhdikas, mutta kulkee kauniin vaihtelevissa maastoissa metsästä avoimempiin näkymiin. Pysähdyin vielä tutulla Brandegg-kahvilalla ja sujuttelin siitä lyhyen loppumatkan juna-aseman parkkipaikan laitaan. Rinne oli hyvässä kunnossa aiavan alas asti.

Grindelwald

Alhaalla tuli vielä pikku yllätyksenä se, että tästä lähtevä juna ei ollutkaan suoraan Interlakeniin lähtevä juna. Tämä juna meni vain lyhyen matkan Gridelwaldin keskustaan, siellä viiden minuutin vaihdolla täpötäyteen Interlakenin junaan. Olipa kokemus sekin, ikkunat paksussa sumussa oleva juna oli tosiaan ääriään myöten täysi ja istumapaikasta ei voinut haaveillakaan

Mitä Grindelwaldista jäi mieleen tällä kertaa 

• Vaikka paikka on tuttu, massiivinen vuoristo yli 4 km huippuineen on aina vain vaikuttava. Alue on vierailun arvoinen vaikkei laskettelisikaan
• Hieno pilvetön aurinkoinen ja tyyni sää, parilla viime kerralla laaksot ovat olleet pilvien peitossa 
• Hyviä mukavan vauhdikkaita rinteitä
• Sopivan kokoinen alue päiväkohteeksi
• Rinteissä oli hyvin tilaa vaikka väkeä oli paljon, pieniä hissijonoja oli ajoittain 
• Alueella liikkuminen oli helppoa ja nopeaa
• Mukava pitkä lasku alas Grindelwaldiin 
• Junamatkailu 
• Legendaarinen Maailman Cup syöksyrinne Wengeniin jäi jotenkin taas kerran laskematta... 

SCHILTHORN - Päivä samassa rinteessä

Juustomaan kamaralla taas, tällä kertaa lento toi Zurichiin. Kaverini joutui työreissulle eli autokyytiä ei ollut odottamassa. Edessä oli siis junamatka Berniin ja vielä myöhäiltainen ratikkakyyti Weissenbuhlille. Oli vielä pientä hässäkkää tyhjään kämppään sisäänpääsyn kanssa, mutta lopulta kaikki hyvin. Koska autoa ei ollut parina ensimmäisenä päivänä käytössä, niin olin suunnitellut että menen to-pe Jungfraulle tuttuihin lähimäkiin. Majoituksen yöksi varasin Wengenistä.

Aamulla joskus seitsemän maissa ratikkapysäkille, sieltä aamuruuhkaiselle Bernin asemalle, laiturin etsiminen, siitä junalla Interlakeniin, siellä vaihto Lauterbrunniin menevään junaan... mukana koko ajan monot, sukset, sauvat, kypärä ja vaatereppu. Hienostihan täällä julkiset kulkee, ja just tarkasti aikataulussaan, mutta silti oli autokyytiä ikävä! On se vain autolla helppoa, kamat kyytiin, sukset katolle ja kyyti vie ovelta suoraan hissille. Lauterbrunnissa sää näytti kaikkea muuta kuin lupaavalta, synkän harmaata ja tihkusadetta.


Schilthorn-Mürren:
Mürrenissä ollaan alppihiihdon historian alkulähteillä, paikka kehittyi talviurheilukeskukseksi jo 1800-luvulla, legendaarinen Inferno Race laskettiin ensimmäisen kerran 1928 ja ensimmäiset Alppihiihdon maailmanmestaruuskisat järjestettiin täällä 1931. Kylä on 1650 metrin korkeudessa Lauterbrunin laaksosta kohoavan 700 metriä korkean pystysuoran kallioseinän päällä. Autottomaan 500 asukkaan kylään kuljetaan isoilla hisseillä Stechelbergistä ja Lauterbrunista. Urheilun lisäksi paikan suurena vetonaulana on 1969 "On Her Majestys Secret Service" Bond-elokuvaa varten Schilthornin liki 3 kilometriselle terävälle huipulle rakennettu Piz Gloria "Bond maailma".

Lauterbrunnen 796 m

Vihdoin viimein hissiin, ylös noustessa sumu vain tiheni. Junamatka Murreniin oli aavemainen, huikeiden maisemien sijaan ikkunoista näkyi pelkkää valkoista. Junan pääteasemalta kävelin läpi kylän pääraittia pitkin kohti Birgille ja rinnealueella lähtevää hissiä. Tälle hissille oli siis aiemmalla 2015 reissuilla tultu hissillä Stechelbergistä Gimmelwaldin kautta. Murrenin kylä on hieno, täydellinen autottomuus tekee sen ilmapiiristä aivan omanlaisensa, ihmiset hiihtelevät ja vetävät pulkkia pitkin pääkatua ja mistään ei kuulu moottorin pärinää, ja sumuvaippa nieli kaikki muutkin äänet sisäänsä.

Murren 1650m

Hissin noustessa ylös kohti Birgiä alkoi usko aurinkoon loppua, vasta juuri ennen perille tuloa sumu alkoi rakoilla. Birgin ympärillä leijui ohutta sumua, ylempänä Schilthornilla näytti selkeältä. Vuorossa oli päätös siitä laskenko talven ensimmäisen laskun Schilthornin kuuluisaa mustaa (edellisen kerran 2015 rinne jäi laskematta) vai hakisiko suksituntumaa täältä alempaa. Päätin että lasken ainakin yhden laskun alas Rigglin rinnettä, mutta puolessa välin rinne sukelsi sankkaan pilveen. Eteenpäin ei nähnyt kuin muutaman metrin, näkyvyys oli samaa luokkaa kuin toissa vuonna Italian seikkailussa. Kun reunakeppejäkään ei enää tahtonut löytyä, alkoi olla huoli pysyykö tässä merkityn rinteen puolella. Ja merkittyjen rinteiden ulkopuolella liikkuminen on hengenvaarallista, erityisesti tältä puolelta löytyy useita monen sadan metrin pystysuoria pudotuksia. Meitä keräytyi siihen muutaman hengen kansainvälinen ryhmä ihmettelemään suunnistamista ja etenimme porukalla kävelyvauhtia eteenpäin, lopulta Rigglin hissiasema sukelsi näkyviin sumun keskeltä.

Birg 2676m

Swiss Skyline trio: Peikko, Munkki ja Neitsyt

Schilthornin Piz Gloria näkyy hienosti Birgin terassille

Birgillä sumu oli hiukan hälvennyt, näytti että pilviverho valuu päivän mittaan hieman alemmaksi ja ainakin täällä ylhäällä pystyy hyvin laskettelemaan. Ylhäällä Schilthornilla taivas näytti olevan täysin pilvetön.

Birg hissistä katsottuna

Piz Glorialle nouseva hissi liikkuu vaijerin varassa melkoisen "ilmavassa" maisemassa, yksi niistä (monista) hisseistä missä ei parane potea yhtään avaran- tai korkeanpaikan kammoa.

007-ravintola Piz Gloria 

Piz Glorialla sää oli jotakuinkin täydellinen, aurinko porotti upeaan maisemaan ja ilma seisoi tyynenä paikallaan. Näköalatasanne kuhisi suksettomia kameroiden kanssa ympäriinsä pyöriviä kansainvälisiä turisteja.

Ihmettelin turistilauman keskellä itsekin hetken aikaa maisemia. Jungfraun-Interlakenin alue on eritoten kauko-idästä tulevien turistien suosiossa, suurimmat vetonaulat ovat "Top of the Europe"-juna ja tämä Piz Glorian "Bond World".

Schilthorn 2970m

Mutta hiihtämäänhän tänne on tultu. Talven toinen lasku vuorossa ja vuorossa siis koko Jungfraun alueen jyrkin rinne. Rinne lähteee tippumaan jyrkkänä heti lähdössä, ensimmäisen laskun menin tunnustellen alas ja pysähdyin (helpommin sanottu kuin tehty pienestäkin vauhdista, liukuu liukuu alas) pari kertaa napsimaan valokuvia. Rinne osoittautui olevan todella hyvässä kunnossa, pohja oli jäisen kova mutta pinta oli kuitenkin rikki ja kantit pitivät ihan hyvin jyrkkyydestä huolimatta. Kuvittelin että se olisi ollut jyrkempikin, ehkä hyvä keli vain teki sen helpomman tuntuiseksi?

Schilthorn - valkoinen rinne voi olla hyvinkin musta

Täällä ihan ylhäällä sitten menikin loppupäivä, pilvet valuivat sen verran alemmas että Rigglille asti pääsi laskettelemaan auringonpaisteessa, heti sen alapuolella koko laakso oli paksun pilviverhon peitossa. Oli mukava treenata jyrkemmällä laskua, muutaman kerran jälkeen vauhtia uskalsi lisätä ja oli tosi nautittavaa antaa suksien viedä kanteilla vauhdilla mäkeä alas. Rinteessä pääsi myös nauttimaan hurjasta avaruuden tunnusta, katseen ollessa eteenpäin horisontti näkyy kymmenien kilometrien päässä, tuli tunne kuin laskettelisi tyhjyyden päällä.

Filmitähti

Siinä se päivä kuitenkin joutuisaan vierähti, ja käytännössä yhtä rinnettä laskien!

Alas hissillä sumun ja märän keskelle Murreniin ja sieltä alas Stechelbergiin. Stechelbergistä linja-autolla Lauterbrunniin ja sieltä vuoristojunalla Wengeniin etsimään Judithin Bellevue-majataloa. Bellevue oli vielä yli kilometrin päässä juna-asemalta, oli väsy ja hiki suksia ja muita kamoja raahatessa. Jos kuulosti monimutkaiselta, niin sitä se vähän olikin ja aikaakin paloi reilut parisen tuntia. Kaiken lisäksi sää oli koko ajan märkä ja sysiharmaa, masentava suorastaan. Wengeniin nousevaan junaan saa lipun puoleen hintaan, jos on hissilippu. Junalippu kannattaa ostaa, koska ainakin tällä kertaa tarkastaja kiersi junan päästä päähän.

Majatalon emäntä Judith otti hoteisiinsa erittäin ystävällisesti, pääsin nopeasti suihkuun ja sain kuivaa vaatetta niskaan. Alakertaan päästyä ruokaa ja juomaa ilmestyi nopeasti pöytään, väsymys ja ärtymys olivat pian vain kaukainen muisto. Juttelin pöydässä Belgialaisen kaverin kanssa, osoittautui että hän on hiihdonopettaja ja tulee joka talvi tänne muutamaksi kuukaudeksi nautiskelemaan "avokonttori töistä". Hyvin oli kaveri järjestänyt asiansa!

Huomenna Grindelwaldin puolelle!

Mitä Schilthorn-Mürrenista jäi mieleen

• Swiss Skyline-näkymä pilvimeren keskellä; Eiger, Mönch ja Jungfrau 
• Lauterbrunin laakso oli taas kerran vaikuttava pystysuorine kallioineen ja jääputouksineen, vaikka sää olikin huono 
• Talven ensimmäiset laskut, ja heti suoraan ylhäälle "pahamaineiseen" Piz Gloria-mustaan 
• Piz Glorialta lähtevä musta rinne tuli tutuksi, muuta kun ei käytännössä voinut laskea sankan pilviverhon takia 
• Taidot lie kehittyneet, tuo musta rinne ei tuntunut sen kummemmalta vaikka kyseessä laskettelukauden avaus. Vielä 2015 alppireissulla moinen mäki olisi hirvittänyt 
• Mürrenin vuoristokylä aavemaisen sumun keskellä
• Korkealla voi olla hieno sää vaikka tilanne alempana näyttää huonolta, tällä kertaa vain piti olla todella korkealla  
• Birgin lasipohjainen terassi 
• Alue on vierailun arvoinen vaikkei laskettelisikaan
• Junamatkailu