MÜRREN - Infernon koti

Grindelwaldin reissun jälkeen harmaa sää jatkui ja siinä oli hyvää aikaa muuhun turisteiluun mm. retki Gruyeresin 1200-luvulla perustettuun linnaan ja hilpeään HR Giger-museoon. Säätiedote näytti viikonlopulle varovaisen positiivista ennustetta, seuraavana laskettelulistalla oli Jungfraun alueen Mürren.

Mürren:
Mürrenissä ollaan alppihiihdon historian alkulähteillä, paikka kehittyi talviurheilukeskukseksi jo 1800-luvulla, legendaarinen Inferno Race laskettiin ensimmäisen kerran 1928 ja ensimmäiset Alppihiihdon maailmanmestaruuskisat järjestettiin täällä 1931. Kylä on 1650 metrin korkeudessa Lauterbrunin laaksosta kohoavan 700 metriä korkean pystysuoran kallioseinän päällä. Autottomaan 500 asukkaan kylään kuljetaan isoilla hisseillä Stechelbergistä ja Lauterbrunista. Urheilun lisäksi paikan suurena vetonaulana on 1969 "On Her Majestys Secret Service" Bond-elokuvaa varten Schilthornin liki 3 kilometriselle huipulle rakennettu Piz Gloria "Bond maailma".

Alhaalla Stechelbergin hissiasemalla meitä tervehti jo Grindelwaldin reissulta tuttu sää eli "vähän sitä sun tätä". Ei auttanut kuin lähteä katsomaan miltä ylempänä näyttää.

Mürrenin kylä seisoo vasemmalla laidalla olevan pystysuoran kallion laella 700 metriä ylempänä

Mürren 1650m

Mürreniin noustiin isolla gondolihissillä Gimmelwaldin kautta, nousu oli nopea, n.10 minuutta. Hississä oli myös runsaasti suksetonta väkeä menossa turisteilemaan Bond-maailmaan Piz Glorialle.

Mürren oli vielä juuri ja juuri pilviverhon ulottuvissa, mutta kun noustiin kilometriä korkeammalle Birgille, niin siellä meitä tervehti kirkas auringonpaiste.

Eli kuten Grindelwaldissa, tänäänkin oli ohjelmassa laskettelua pilvien yläpuolella, hieno homma! 

Birg 2677m, ylhäällä Schilthorn huipulla näkyy Piz Gloria

Birgiltä ei löytynyt perinteistä alppimökkitunnelmaa, vaan moderni Birg Bistro lasi-terästerasseineen. Lasilattiainen "Thrill Walk"-tasanne roikuu pystysuoran kallion päällä ja lattian läpi aukeaa alaspäin satojen metrien pudotus. Vaikken kärsi korkeanpaikan kammosta, niin ensimmäiset askeleet lasin päällä olivat kyllä varovaiset. Tyhjän päälle astuminen sai itsesuojeluvaiston huutelemaan: "Älä nyt hullu vaan mee tuonne!"

Täältä kulki iso gondolihissi ylös Piz Glorialle, ei oikein selvinnyt milloin se kulkee (puolen tunnin välein?) ja niinpä onnistuttiin missaamaan lähtö useammankin kerran. Lopulta siellä jäi käymättä kokonaan. Pitäisikö tunnustaa että salaa ajattelin että siinä saattoi käydä onnikin. Piz Glorialta tulee alas kuuluisa 75%:n jyrkkyinen musta rinne, muuten takaisin alas ei pääse kuin "maitojunalla" eli hissillä. Rinne näytti olevan iltapäivällä jo syvällä varjossa ja niin ollen todennäköisesti umpijäässä, epäilytti vähän miten siitä olisi selvinnyt kunnialla... Säilytin kasvoni ainakin tällä kertaa!

"Swiss Skyline" trio Eiger, Mönch ja Jungfrau

Terassilta aukeni huikea panoraama kun 4000 metrin huiput pilkottivat pilvimeren yläpuolella kuin saaret, näky oli taas kerran jotensakin epätodellinen.

Birg näkyy komeasti viereiseltä Obere Hubelin 2400 metrin huipulta.

Pilvien takia pysyttiin pääasiassa ylhäällä, Birgin ja Kandaharin ala-aseman välillä ei ollut kovin montaa rinnettä laskettavaksi, mutta ne olivat kaikki profiililtaan mukavia ja olosuhteet olivat loistavat. Rigglin tuolihissi reistaili useamman kerran ja mm. sen takia myöhästyttiin jonkun kerran Piz Glorian hissiltä.

Ylärinteiltä alas Allmendhubelille tulee vain yksi reitti, Inferno Racen keskiosuus kulkee myös sitä seuraillen. Rinne oli osin kapeaa siirtymäreittityyppistä ränniä, mutta varsin hyvävauhtista sellaista. Takaisin ylös ei pääse kuin alempaa Mürrenistä.

Päivä kului nopeasti, pilvet pysyivät alhaalla ja laskettelusta sai nautiskella täysin rinnoin. Kaikki kiva loppuu aikanaan, oli aika lähteä alaspäin. Ylhäältä lähtevä reitti seuraili Inferno Racen jälkiä Allmendhubelille asti, sieltä Inferno kääntyy kohti Lauterbrunia. Me taas jatkoimme mukavaa laskua Mürrenin suuntaan.

Tuntui hauskalta kun idylliseen kylän keskustaan pääsi laskemaan suoraan suksilla, kaduilla ei ollut hiekkaa eikä autoja haittana.

Ennen alas lähtöä tehtiin pieni sightseeinki kylän rauhallisella raitilla ja käytiin kumoamassa lämmikkeeksi yhdet Glühweinit eräässä keskustan pikku kuppilassa.

Mürren on suosittu turistikohde eli kylällä oli paljon mukavan näköisiä pikku hotelleja ym. majoitusta. Täällä korkealla olisi varmasti hieno yöpyä, sukset saa pistää jalkaan suoraan ulko-ovelta ja samointein pääsee nauttimaan upeista postikorttimaisemista.

Mitä Mürrenista jäi mieleen

• Swiss Skyline-näkymä pilvimeren keskellä; Eiger, Mönch ja Jungfrau 
• Lauterbrunin laakso pystysuorine kallioineen ja jääputouksineen on jo nähtävyys sinänsä 
• Kuvankaunis alue on vierailun arvoinen vaikkei laskettelisikaan 
• Mürrenin sympaattinen vuoristokylä
• Korkealla voi olla hieno sää vaikka tilanne alempana näyttää huonolta 
• Birgin lasipohjainen "Thrill Walk"
• Mukavan vauhdikkaita rinteitä
• Sopivan kokoinen alue päiväkohteeksi
• Rinteissä oli hyvin tilaa
• Alueella liikkuminen oli helppoa ja nopeaa
• Mukava pitkä lasku suoraan kylän keskelle 
• Helppo tulla junalla Interlaken kautta 
• "Bond" Piz Glorialla jäi tällä kertaa käymättä, ehkä joku toinen kerta...

GRINDELWALD - Päivä pilvien yläpuolella

Laaxin jälkeen pari päivää meni laskettelua silmällä pitäen kehnossa säässä ja aika kuluikin pääosin Berniin ja sen keskiaikaiseen keskustaan tutustuessa, snookersalillakin kerettiin käydä. Sääennuste näytti vähän parempaa ja seuraava laskettelukohde oli Grindelwald.

Grindelwald:
Jungfaun postikorttimaisemissa sijaitseva hiihtokeskus. Tunnetaan monipuolisena ulkoilu- ja urheilukeskuksena, täällä alppiturismilla on pitkät perinteet, myös kesäaikana. Alueella liikutaan paljon vuoristojunilla, junalla pääsee rinteisiin kuin myös euroopan korkeimmalle asemalle "Top of Europe" Jungfraujochille. Grindelwaldin kylä on kilometrin korkeudessa ja ylin hissiasema n.2,5 kilometrissä.

Bernistä ajettiin tunnissa tänne lähirinteisiin. Sää näytti alhaalla kylällä vähän siltä sun tältä, vettäkin tuli välillä. Ei auttanut kuin lähteä katsomaan miltä ylempänä näyttää.

Grindelwald

Männlichenille 2200 metriin noustessa oli historian havinaa mukana, kuuden kilometrin gondolihissilinja oli valmistuessaa 1978 maailman pisin ja edelleenkin se pitää paikkaa yhtenä pisimmistä. Nousu kestikin liki puoli tuntia, eli jos on hätähousu niin kannattaa mennä junalla. Välillä kuljettiin sankan pilviverhon sisällä, näytti hienolta kun gondoli lopulta yhtäkkiä putkahti pilvien yläpuolelle sinitaivaan kirkkauteen.

Ylhäällä aurinkoista maisemaa hallitsi massiivinen Eigerin pohjoisseinämä.

Monessa paikkaa järkälemäiset vuorenseinämät näyttivät kohoavan aivan vierestä, täällä tuntui konkreettisesti siltä että nyt ollaan keskellä vuoristoa.

Eigergletscher 2320m

Eigergletscher ja Lauberhorn toimivat pääosin päivän tukikohtina, pilviverho pysyi koko päivän niiden alapuolella ja aurinko helli läsnäolollaan. Ylhäällä olikin loistavat puitteet laskemiselle, hyvin kunnostetut rinteet pysyivät auringosta huolimatta pakkaslumella ja olivat profiililtaan mukavan vauhdikkaita.

Kovin pitkiä laskua ei laskettu, koska alemmas mentäessä auringonpaiste muuttui äkkiä aavemaiseen sumuun. Kuvassa näkyy kuinka laskureitit alittavat muutamissa kohden junaradan.

Lauberhornilta löytyi muutama hyvin perinteinen vuoristoravintola.

Terassilta avautuvaa näkymä kelpasi katsoa, keittolounaskin maistui raikkaassa ilmasssa erityisen hyvältä.

Lauberhorn toimii legendaarisen Wengenin syöksyn lähtöpaikkana. 4,5 kilometrin syöksyrinne laskeutuu Lauterbrunin laaksoon toiselle puolen vuorta kuin Grindelwald. Sieltä on hissiyhteys Männlichenille. Valitettavasti rinne oli suljettu, olisi ollut hauska päästä kokeilemaan minkämoinen mäki se on, kaverinikaan ei ollut päässyt laskemaan sitä vaikka oli lasketellut täällä jo aiemminkin.

Myöhemmin iltapäivällä pilvipeite hivuttautui hiljakseen ylöspäin ja meidän oli aika lähteä alaspäin. Olimme viimeiset Eigergletscherille nousevaan hissiin päässeet, portit pistettiin kiinni selän takana. Odotimme ylhäällä 2300 metrissä että muut olivat menneet ja aloitimme ylhäisessä yksinäisyydessä pitkän laskun kohti 1,3 km alempana olevaa kylää.

Sakeimman pilviverhon alapuolella näkyväisyys osoittautui ihan hyväksi, vettäkään ei enää satanut. Pysähdyttiin vielä lämpimille juomille munkkirinkilöistään tunnettuun Brandegg rinneravintolaan.

Tauon jälkeen sai nautiskella vielä muutaman kilometrin leppoisasta metsälaskusta alas Grindelwaldiin.

Brandegg

Hieno laskettelupäivä, vaikka ensin sää ei näyttänyt suosivan ollenkaan.


Lisää tällaista!


Mitä Grindelwaldista jäi mieleen

• Massiivinen vuoristo yli 4000 metrin huippuineen. Alue on vierailun arvoinen vaikkei laskettelisikaan
• Korkealla voi olla hieno sää vaikka tilanne alempana näyttää todella huonolta
• Hyviä mukavan vauhdikkaita rinteitä
• Sopivan kokoinen alue päiväkohteeksi
• Rinteissä oli arkipäivänä hyvin tilaa
• Alueella liikkuminen oli helppoa ja nopeaa
• Mukava pitkä lasku alas Grindelwaldiin 
• Helppo tulla junalla Interlaken kautta 
• Legendaarinen Maailman Cup syöksyrinne Wengeniin oli valitettavasti suljettu, ehkä joku toinen kerta...

LAAX-FLIMS Ensimmäiset laskut Alpeilla

Ensimmäinen laskettelumatka Alpeille! Ensimmäisenä kohteena Laax-Flims.

Laax-Flims:
Itä-Sveitsissä sijaitsevassa suuressa "White Arena"-keskuksessa on yli 200 km hoidettuja rinteitä ja moderni hyvin toimiva hissiverkosto. Hissit lähtevät Laaxin ja Flimsin kylistä 1100 m korkeudesta ja ylin hissiasema Vorab Gletscher on 3018 m korkeudessa, laskettavaa korkeuseroa tulee liki 2 km.

Finnairin lento Helsinkiin ja sieltä Zürichiin sujui ongelmitta, samoin jatko junalla ystävien tykö Berniin. Tosin suksipussin ja ison matkalaukun raahaaminen ympäri kenttiä ja junasemia otti voimien ja vähän hermonkin päälle, taisipa päästä joku kirosanakin tavarapaljouden kanssa taistellessa.

Bernissä oli illalla Raclette-grillin ääressä juustoa sulatellessa aikaa vaihtaa kuulumisia ja suunnitella seuraavana aamuna alkavaa reissua. Siinä sivussa tuli päiviteltyä sitä että maahan saapumiseni kunniaksi Sveitsin keskuspankki nosti täydellisenä yllätyksenä frangin arvoa viidenneksellä. Toisinsanoen muutenkin kalliin maineessa olevassa maassa kaikki maksoi vielä 20% enemmän kuin edellisviikolla, tervetuloa Sveitsiin. Mutta pois turha nillitys moisesta pikkuasiasta, olin onnellisesti Alppimaan kamaralla ja ilmassa alkoi jo olla suuren urheilujuhlan tuntua!

Lauantai aamuna Volkkarin nokka kääntyi kohti itäistä Graubündenin kantonia ja "White Arenaa".

Ajomatkalla Sveitsi näytti sateisen harmaita kasvojaan, lähdön lykkääminen vuorokaudella kurjan sääennusteen vuoksi osoittautui siis viisaaksi päätökseksi. Onneksi majoituksen siirto onnistui noinkin lyhyellä varoajalla. Tammikuussa kannattaa varautua monenmoiseen keliin, kuten myöhemmät kokemukset osoittivat.

Ensikokemukset Sveitsin maisemista olivat säästä huolimatta odotetun hienot, leveät moottoritiet halkovat vehreitä tasaisia laaksoja ja massiiviset vuoret hallitsevat maisemaa, välillä kaukana ja välillä korkeina seininä aivan tien vieressä. Lähempänä Laaxia siirryttiin pienemmille vuoristoteille ja korkeammalla vesisade muuttui rännäksi ja lopulta lumeksi.

Aamu terassilla

Majoituspaikkanamme oli yläkerran huoneisto Edelweiss-nimisessä (todella yllättävää!) huoneistohostellissa. Huoneistossa löytyi takka, hyvät ruoanlaitto-mahdollisuudet ja muutenkin kaikki siistiä ja kohdillaan. Parveketerassilta avautui näkymä Laax Dorfin kylään ja vuorille. Vuoria ei tosin näkynyt tuloiltapäivänä, mutta aamun kirkkaudessa terassinäkymä oli sitäkin komeampi.

Parin nopeasti sujuneen hissikyydin jälkeen ylhäällä avautuivat kertakaikkiaan upeat maisemat, ja aivan uskomattoman hyvässä säässä. Fiilis oli ensikertalaiselle suorastaan epätodellinen, eikös tällaista ole vain matkailumainoksissa! Onhan lapin tuntureissakin on oma jyhkeytensä, mutta täällä mittakaava on aivan toista luokkaa. Näkymät ulottuvat kymmenien kilometrien päähän ja etäisyyksien hahmottaminen on vaikeaa.

Ylhäällä ei ahdista, avaruutta riittää silmänkantamattomiin kuin myös raikasta vuoristoilmaa.

Siirtyminen paikasta toiseen sujui todella jouhevasti ja aurinkoisia laskukilometrejä kertyi hyvää vauhtia. Hissit olivat nopeita uudennäköisiä gondoleita ja tuolihissejä  ja kaikki tuntui toimivan Sveitsiläisellä täsmällisyydellä. Eipä tarvinnut väsyttää jalkojaan ankkurihisseissä kuten suomessa yleensä.

Itselleni toi alkuun pientä haastetta se että rinteet olivat edellispäivien lumentulosta johtuen paikka paikoin melkoisen pehmeät, laskuja ei ollut muutenkaan siltä talvelta alla ja Suomessa on tottunut laskemaan kovapohjaisilla rinteillä. Kaverini olivat leveämpine suksineen aivan innoissaan puuterista ja naureskelivat narinalleni siitä kun suksi ei oikein kulje. Pikkuhiljaa lumeen sai otetta kapeilla puikkasuksillakin ja huumaavien maisemien lisäksi myös itse laskemisesta alkoi nauttia tosissaan. Jalat olivat tosin kovalla koetuksella, rinteet olivat pitkiä Suomen mäkiin tottuneelle ja reisissä teki ihanan kipeää jokaisen pidemmän vedon jälkeen. Ja pidempiä vetoja Laaxista kyllä löytyy, aina pisimpään 17 km pitkään laskuun Vorabin jäätiköltä Flimsin kylään. Näin siis merkityillä rinteillä, puuterihuuman valtaama offari-porukka meni ihan omia reittejään

Alempana rinteet kulkivat kotoisan kauniissa havupuumetsissä. Vaikka oli sunnuntai niin edes alempiin rinteisiin ei päässyt muodostumaan kummoisia ruuhkia. Ylempänä sai välillä lasketella pääosin omassa rauhassa.

Suosikiksi ruoka- ja taukopaikoista valikoitui Stalla, ravintolan terassikokki ruokki meidät molempina päivinä. Ulkogrillissä tirisi bratwursteja ja ribsejä, maittavan sapuskan lisäksi tarjolla oli mahtavat terassimaisemat.

Bonuksena talon koira hauskuutti meitä ulkomaalaisia, kielimuurikaan ei tuntunut haittaavan. Koiralla oli leikkikaluna iso halko, perinteinen "heitä ja nouda halko" oli siis leikin nimi.

Jossain vaiheessa päivällä alas laaksoon kertyi pilviä, mutta ne haihtuivat pois myöhemmin iltapäivällä.

Leppoisilla siirtymäreiteillä oli aikaa ihailla maisemia

Fuorcla da Sagnon 2528m

Aluetta saatiin kierreltyä laidasta laitaan sen verran että siitä alkoi jo saada yleiskuvaa. Rinteet olivat pääosin helppoa sinistä tai perus punaista, mutta vauhdikkaampiakin pätkiä löytyi. Varsinkin korkeammalla olevat rinteet olivat erinomaisessa kunnossa ja väkeä oli vähemmän kuin alempana. Sunnuntain korkeimmat laskut tehtiin La Sialalta.

La Siala 2810m

Hieno oli ensimmäinen Alppipäivä! Maisemat vaihtelivat korkean aukeista viehättäviin metsämaastoihin. Päivän päätteeksi vedettiin hieno pitkä lasku suoraan Laaxin keskustaan, rinnettä riitti kilometri kilometrin perään. Toki pidettiin useampi maisemien ihailutauko, ja samalla sain lepuutettua väsyneitä reisilihasparkoja. Ilta menikin toipuessa, ohjelmassa oli venyttelyä, ruoka- ja juomavajeen täyttämistä juustofonduella ja viinillä.

Maanantaina aamuna tähdättiin heti huipulle, noustiin suoraan Vorabille ja siitä ankkurihissillä Vorab Gletscherin jäätikölle kolmeen kilometriin. Se olikin koko reissun ainut ankkurihissinousu, ja todella pitkä sellainen.

Ensimmäisen kerran yli kolmessa kilometrissä suksien kanssa! Hulppeiden maisemien ihailun jälkeen suksenkärjet kääntyivät alamäkeen, vauhdin lisäksi hienosta laskusta jäi mieleen edessä näkyvän maiseman huikea avaruus.

Vorab Gletscher 3018m

 Rinteitä riitti päivän mittaan laskettavaksi, osaa ei edes muista erikseen. Yksi mieleen jääneistä laskuista oli vauhdikas lasku alueen laidassa sijaitsevaan Lavadinakseen. Rinne olikin mustaksi merkitty, ei tosin huomattu sitä ennen laskua, oli mukava yllätys miten vauhdikkaasti se toi alas. Hieno rinne!

Lavadinas

Lavadinaksessa(kin) oli mukava ulkoilmabaari, tauko olikin paikallaan.

Paraskin päivä loppuu. Laskettulusta tuli nautiskeltua urakalla, hienoja rinteitä riitti toinen toisensa perään, aurinko helli ja korkeita maisemia ei kyllästynyt ihailemasta. Korkeuksista oli vain pikkuhiljaa pakko lähteä valumaan alaspäin kohti Flimsiä.

Päivän viimeinen tauko tutussa Alp Nagensissa. Sieltä lähdettiin pitkään aurinkoiseen laskuun kohti kilometrin alempana olevaa Flimsiä.



Sekä Laaxiin että Flimsiin päättyvissä pitkissä laskuissa vauhti säilyi mukavasti koko matkan, rinne toi hyvin ja tasaisia osuuksia oli vähän, missään ei tarvinnut turvautua sauvomiseen. 

GPS näytti upean metsälaskun pituudeksi 8 kilometriä, hulppea päätös Laaxin reissulle!


Mitä Laaxista jäi mieleen?

• Alppimaisemat! 
• Ensimmäiset laskuni Alpeilla, niinpä Laaxilla on oma pysyvä paikka muistoissani 
• Mahtavan kokoinen hyvin toimiva alue, pitkiä rinteitä ja korkeuseroa piisaa
• Hissiverkosto toimi kuin Sveitsiläinen kello, samoin esim. skibussit
• Aurinkoiset rinteet 
• Yllättävän paljon helppoja rinteitä, olisiko ollut liki puolet rinteistä (samantapaista kuulemma muuallakin keski-euroopassa), itselläni oli vaan ennakkoon mielikuva pääosin vaativista alppirinteistä, mielikuva oli osin väärä. Toki Alpeilta löytyy hyvinkin jyrkkiä mäkiä! 
• Alpeilla pitää olla pidempi ja leveämpi suksi kuin mihin Suomessa on tottunut. Ja nyt rinteet eivät olleet edes sohjoiset, mitä ne ovat myöhemmin helmi-maaliskuulla
• Kaikki ei ole kallista, esim. Alp Nagensin grilli-sapuskat kevensivät lompakkoa vain reilun kympin verran, samoin rinneravintoloiden keitot (gulassi, liha ym.) ovat hyvää ja edullista mahantäytettä
• Mutta kallistakin löytyy, vaikkapa vähänkin fiinimmät ruokapaikat. 
• Hissiliput maksoivat päivälle tyyriihköt 74 CHF (euroissa suunnilleen sama), toisaalta lipuille sai hyvän vastineen hienoissa rinteissä
• Paljon ravintola ym. tarjontaa, varsinkin jos matkabudjetti ei ole tiukka
• Rinteissä ei pistänyt silmään mitenkään erityisesti se, että Laax on tunnettu erityisen suosittuna paikkana lautailijoiden keskuudessa. Toisaalta Suomessa on tottunut lautailijoihin, keski-euroopassa se ei ole niin yleistä kuin meillä.  
• Kävimme yhtenä iltana pubissa lähellä Rock Resortia, väkeä oli liikkeellä mukavasti eli After-ski elämä vaikutti aika vilkkaalta, ainakin normaalilla sveitsiläisellä mittapuulla katsoen