GRINDELWALD - WENGEN - Kauden avaus

Juustomaan kamaralla taas! Berniin tulijaa tervehtii hieno keväinen sää. Tänä vuonna räntäsateesta tai kylmästä ei ollut tietoakaan, oli mukavaa aloittaa reissu kunnon kaupunkikierroksella. 

Laskettelu oli tarkoitus aloittaa sieltä mihin viime vuonna jäätiin eli tutulla Jungfraun lähialueella. Niinpä heti seuraavana aamuna auton nokka kääntyi kohti Grindelwaldia. 

Bundesplatz Bern

Alpeilla näyttäisi olevan lunta...

Grindelwald-Wengen:

Jungfaun postikorttimaisemissa sijaitseva hiihtokeskus. Tunnetaan monipuolisena ulkoilu- ja urheilukeskuksena, täällä alppiturismilla on pitkät perinteet, myös kesäaikana. Alueella liikutaan paljon vuoristojunilla, junalla pääsee rinteisiin kuin myös euroopan korkeimmalle asemalle "Top of Europe" Jungfraujochille. Grindelwaldin kylä on kilometrin korkeudessa ja vuoren toisella puolella oleva Wengenin kylä 1274 metrissä, ylin hissiasema on 2400 metrissä Lauberhornilla. Wengen tunnetaan klassikko syöksylaskustaan, kisaviikonloppu on valtava mediatapahtuma ja  kylän raitin valtaa kymmentuhatpäinen katsojajoukko. 

Grindelwaldissa on isot uudistushankkeet käynnissä, vanha legendaarinen punainen gondolihissi oli korvattu modernilla kalustolla. Tavallaan vahinko että historiaa tuhoutuu näin, mutta onneksi ehdin kokea vanhan hissin nostalgisen kyydin aiemmilla reissuilla. Viereen on nousemassa toinen megakokoinen gondolihissi, kun se valmistuu niin toivottavasti alueen hissiruuhkat jäävät historiaan. 

Alhaalla ei ollut tietoakaan lumesta, näin lumettomana en muista laaksoa nähneeni aikaisemmin. 

Ylhäällä keli oli kuitenkin laskettelun kannalta mitä parhain, oli hauska huomata että maisema on tuttuudestaan huolimatta aina yhtä sykähdyttävä ja vuorten suuruus vetää hiljaiseksi. 

Ylhäälläkin näkyi kuinka niukasti tänä vuonna on lunta, lumiraja on korkealla ja monin paikoin kalliot olivat näkyvissä.

Auringon häikäisemät rinteet olivat kuitenkin huippukunnossa ja vauhdikkaasta laskettelusta saatiin nauttia unelmaolosuhteissa. 

Lauberhorn 2472 m

Taustalla Eigerin pohjoisseinä

Tauko maisematerassilla

lltapäivällä käväistiin laskemassa Wengenin syöksyrinne, alempana lunta ei löytynyt enää kuin rinteestä.

Alhaalla Wengen

Gondoli nosti takaisin Männlichenille, parin aurinkoisen laskun jälkeen sukset käännettiin pitkää rinne 3:sta myöten alas Grindelwaldia ja parkkipaikkaa.

Männlichen 2230m

Hauskaa oli, aurinko helli ja maisemat olivat parasta laatua. Tästä paremmaksi hiihtoviikon aloitusta on vaikea pistää. 

Mitä Grindelwald-Wengenistä jäi tällä kertaa mieleen:

• Vaikka paikka on tuttu, massiivinen vuoristo yli 4 km huippuineen on aina vain vaikuttava 
  
• Tällä kertaa sattui upea sää 
• Sopivan kokoinen alue päiväkohteeksi
• Rinteissä oli hyvin tilaa 
• Lunta oli poikkeuksellisen vähän 
• Mukava pitkä lasku alas Grindelwaldiin 

GRINDELWALD - WENGEN - Tutuissa maisemissa

Kotimatka oli jo ovella, onneksi oli vielä aikaa lähteä käymään tutuissa Jungfraun maisemissa. Sääennuste oli kohtuullinen, luvassa puolipilvistä ja ehkä aurinkoakin. 

Grindelwald-Wengen:
Jungfaun postikorttimaisemissa sijaitseva hiihtokeskus. Tunnetaan monipuolisena ulkoilu- ja urheilukeskuksena, täällä alppiturismilla on pitkät perinteet, myös kesäaikana. Alueella liikutaan paljon vuoristojunilla, junalla pääsee rinteisiin kuin myös euroopan korkeimmalle asemalle "Top of Europe" Jungfraujochille. Grindelwaldin kylä on kilometrin korkeudessa ja vuoren toisella puolella oleva Wengenin kylä 1274 metrissä, ylin hissiasema on 2400 metrissä Lauberhornilla. Wengen tunnetaan klassikko syöksylaskustaan, kisaviikonloppu on valtava mediatapahtuma ja  kylän raitin valtaa kymmentuhatpäinen katsojajoukko. 

Jungfraun alueesta löytyy enemmän juttua aiemmilta reissuilta, koko alue (Grindelwald-Wengen, Murren-Schilthorn, First) on tullut koluttua läpi useampaan kertaan.

Tutuksi tullut maisema Bern-Interlaken moottoritiellä

Alhaalla Grindelwaldissa meno näytti vähän mollivoittoiselta, sää oli harmaa ja väkeä näytti olevan liikenteesä jonoiksi asti. 

Lauberhorn 2315m

Ylhäällä oli kuitenkin ihan kelpo laskettelukeli, aurinko toki pysyi tiukasti vuoria korkeamman pilvipeiton takana, mutta muuten näkyvyys oli hyvä. Schilthorn näkyi hienosti Lauterbrunnin laakson toisella puolella, Piz Gloria yksinäisenä paikalla huipun päällä kököttäen.

Laakson toisella puolella alempana Murren ja ylimpänä Piz Gloria

Legendaarinen syöksylaskurinne Wengeniin oli auki, päästiin laskemaan sekin. Vauhdin hurmasta ei voinut puhua, runsas uusi lumi ja varjoton maisema teki laskemisesta yllättävän vaikeaa. Rinne on todella vaihteleva tasaisista osuuksista muutamiin hurjiin hyppypaikkoihin. Turistivauhdilla ei hyppyjä tullut. Hurjimpaan paikkaan, kahden kallion välistä lähtevään Hundschopf-hyppyyn oli merkattu "shikaani" eli jyrkän 15 metrin pudotuksen joutui kiertämään jarrutellen.

Wengenin legendaarinen syöksylaskurinne, hyppy...

...ja junaradan alitus

Wengenin yläpuolella laskettiin vielä Maailman Cup pujottelurinne. Tämäkin rinne on jyrkkyydeltään ja kallistuksiltaaan hyvin vaihteleva, hauska ja haastava laskukokemus.

Alhaalla Wengen

Wengen 1274m

Wengen-Männlichen jättihissi

Pienen tauon jälkeen noustiin takaisin Männlichenille ja Grindelwaldin puolen rinteisiin.

Männlichen 2230

Loppupäivä meni sujutellessa näitä tuttuja rinteitä, lopuksi vielä pitkä lasku alas Grindelwaldiin ja tämän vuoden Alppilaskut olivat siinä. Olisihan täällä vuoristossa viihtynyt pidempäänkin!

Viimeiset näkymät Alpeille Bernistä

Kotimatka Suomeen meni viime vuodesta tutulla kuviolla, välilaskulla jumiin (tänä vuonna Schiphol, viime vuonna Munchen) ja siitä sitten kotiin vuorokausi myöhässä. Ensi vuonna otan suoran lennon Finnairilla, eipä toimi nuo välilaskuyhteydet KLM:llä sen paremmin kuin Lufthansalla.

Mitä Grindelwald-Wengenistä jäi tällä kertaa mieleen:

• Vaikka paikka on tuttu, massiivinen vuoristo yli 4 km huippuineen on aina vain vaikuttava. Alue on vierailun arvoinen vaikkei laskettelisikaan
  
• Pilvinen sää ja pehmeä lumi tekivät laskettelun välillä yllättävän vaikeaksi
  
• Sopivan kokoinen alue päiväkohteeksi
• Rinteissä oli tilaa vaikka väkeä oli paljon, hissijonoja oli ajoittain 
• Mukava pitkä lasku alas Grindelwaldiin 
• Legendaarinen Maailman Cup syöksyrinne Wengeniin
  

ANDERMATT - SEDRUN - Sveitsin sydämessä

Davosista ajeltiin illaksi Sedruniin, majoitus löytyi mukavasta pikku hotellista. Avuliasta ja kovin puheliasta isäntää lukuunottamatta oli hiljaista, taidettiin olla hotellin ainoat asiakkaat? Ympärille katsellessa huomattiin että hotelli olikin reilun kilometrin päässä varsinaisesta keskustasta. Mutta muutaman kymmenen metrin päästä alhaalta löytyi kuitenkin ravintola, se osoittautui oikein fine dining-paikaksi kunnon alacarte-listoineen. Aika yllättävää pikkukylän paikaksi.

SkiArena Andermatt-Sedrun: 
Andermatt sijaitsee keskellä Sveitsin alppeja, laakso on ollut ennen tärkeä kulkuväylä mutta nykyisin valtaosa liikenteestä ohittaa paikan St Gothardin tunnelia myöten.
Aluetta on viime vuosina kohennettu voimakkaasti, talvella 2018/19 aukaistiin "Schneehüenerstock-Express" gondolihissi, hissi yhdistää Andermattin ja Sedrunin yhtenäiseksi yli 100 rinnekilometrin hiihtoalueeksi. Samalla hissi yhdistää kaksi erikielistä kantonia toisiinsa, Graubündenin and Urin. Andermattin kaupungin toiselta laidalta löytyy vielä erillinen lähes kolmen kilometrin korkeuteen kurkottava Gemsstock, alueen vaativimmat rinteet löytyvät sieltä.
Alueen läpi kulkee Matterhorn-Gotthard-Bahn (MGB) juna, esim. Zurich on noin kahden tunnin junamatkan päässä.

Hotel La Val -terassinäkymä, Sedrun

Aamu valkeni aurinkoisena, terassilta aukeni komeat sinivalkoiset näkymät vuoristoon, hyvältä näyttää! Aamupalan jälkeen parin kilometrin automatka Dienin hissiasemalle, auto parkkiin, monot jalkaan ja tuolihissillä ylös Milezille 1900 metriin.

Sedrun

Toinen tuolihisi nostaa 2215 metriin Cuolm Valille. Tässä olivat ehkä koko alueen pisimmät rinteet, sopivan vauhdikkaita punaisia, korkeuseroa kertyy mukavat 600 metriä. Laskettiin niitä hetki ennen siirtymistä Andermattin suuntaan.

Lai da Curnera tekojärvi

Oberalppassista löytyy upouusi kabiinihissi, joka nyt yhdistää Sedrunin ja Andermattin rinnealueet. Hissilinjan viereen on avattu uusi merkitty rinne jota pitkin pääsee takaisin Oberalppassiin. Aiemmin reittiä pitkin oli laskettu offarina.

Oberalppass 2044 m

Oberalppassin uusi hissi joka yhdistää alueet

Hissin yläasemalta pääsee suksimaan nipulle mukavia punaisia, mutta melko lyhyitä, rinteitä. Korkein kohta alueella on 2600 metrissä sijaitseva Schneehuenerstock. Näytti että alueeseen on satsattu viime vuosina rahaa runsaamminkin, kaikki tämän puolen hissit olivat uuden näköistä Leitnerin kalustoa.

Schneehuenerstockin tuolihissejä

Andermattin yläpuolella olevat rinteet ovat pääosin sinisiä turistirinteitä, lukuunottamatta lopun lyhyttä mustaa pätkää jossa sai edes vähän vauhtia suksiin. Mustan toki pystyy kiertämään jos niin haluaa, rinteessä olikin väljää koska suurin osa väestä näytti valitsevan kierron.

Andermatt

Alhaalla mietittiin että millähän sitä pääsisi kaupungin toiselle puolelle olevalle Gemsstockin ala-asemalle. Matkaa näytti olevan ainakin kilometri, eli kävely ei houkuttanut. Bussi, juna? Asia ei oikein selvinnyt ja pikapalaverin tuloksena päätettiin jättää Gemsstockin puoli huomiselle, tultaisiin vaikka autolla tänne.

Andermattiin laskeva musta rinne

Välialueen lyhyehköistä rinteistä ei jäänyt mitään erikoista mieleen, mutta lasku pitkin uutta rinnettä nro 30 alas Oberalpassiin oli mukavaa laskettavaa, korkeuseroa laskulle kertyy vajaat 600 metriä.

Alla Sedrunin rinnealuetta

Valitettavasti Sedrunin puolen rinteet olivat ehtineet pehmetä aikalailla iltapäivälle mentäessä, rinteiden laskeminen ei ollut ollenkaan niin hauskaa kuin aamulla. Jälkiviisaana näitä mukavia rinteitä olisi kannattanut sahata aamulla useammankin kerran, rinteet olivat profiiililtaan ja pituudeltaan kuitenkin ehkä päivän parhaat.

Bergrestaurant Milez 1900 m

Seuraavaksi päiväksi ennuste lupasi lumi- ja räntäsadetta, valitettavasti ennuste piti paikkansa ja aamulla päätettiin jättää laskut väliin ja suunnata auton nokka kohti Berniä. Eli suunniteltu Gemsstockin puoli jäi sitten seuraavaan kertaan, vahinko sinänsä koska alueen hienoimmat rinteet ovat kuulemma sillä puolella.


Mitä Andermatt-Sedrunista jäi mieleen:

• Aurinkoinen keli ja hienot vuoristomaisemat
• Sopivan kokoinen alue päivän-parin laskettelulle
• Hisseihin ei ollut jonoja vaikka ajoittain rinteissä näkyikin runsaasti väkeä
• Mukavia leveitä rinteitä ja hyvin toimiva hissiverkosto, vaikka Sedrunin puolen hissit eivät olleetkaan ihan "uusinta uutta"
• Alueella ei kovinkaan pitkiä rinteitä (emme käyneet Gemsstockilla, huom!), parhaimmat rinteet löytyivät Sedrunin puolella
• Rinteet sohjoontuivat iltapaivällä aika pahasti
• Sedrunin kylä oli aikas hiljainen, mutta peruspalvelut eli Cooppi, ruokaa ja majoitusta löytyvät
• Gemsstockin rinteiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan

DAVOS - JACOBSHORN - Se pienempi alue

Keskiviikko avautui aurinkoisena, hyvältä näyttää edelleen! Tänään suuntana oli Jakobshornin rinnealue.

Davos-Jacobshorn:
Reilun 11000 asukkaan Davos sijaitsee 1550 metriä merenpinnan yläpuolella, kaupungilla on pitkät turismiperinteet aina 1800-luvulta asti. Davosista onkin kehittynyt tunnettu kansainvälinen loma-, kylpylä-, parantola- konferenssi- ja kulttuurikeskus. Myös hiihtoturismilla on pitkät perinteet, laaksosta löytyy viisi erillistä hiihtoaluetta, Parsennan jälkeen toiseksi suurin niistä on vastapuolella laaksoa sijaitseva Jacobshorn.
Jacobshornille noustaan kabiinihissillä Davos Platzista, rinteet asettuvat pääosin 2000m-2600m välille. Rinnemäärä on huomattavasti pienempi kuin Parsennassa ja täälläkin painopiste on sinisissä ja punaisissa turistirinteissä, mutta myös muutama jyrkempi rinne mahtuu joukkoon.
Alueella liikennöi tehokas skibussi- ja junaliikenne, julkinen liikenne on ilmaista kun pyytää majoittuksen yhteydessä itselleen "Davos Klosters Cardin".

Heti hotellin yläpuolella olevalla pääkadulla kulkee tiheään skibusseja, hetken odottelun jälkeen loikka kyytiin ja kilometrin päässä pois. Pysäkiltä vielä pieni kävely alamäkeen ja siinä hissiasema olikin. Ei näkynyt jonoja.

Brämabuel 2492 m

Nousin suoraan Brämabuellille tuolihissillä. Täältä lähti alas kaksi rinnettä, varsinkin rinne 1 oli hieno laskettava. Jyrkällä putouksella alkava vaihteleva vauhtirinne oli loistavassa kunnossa, rinne koetteli todellakin jalkojen lihaskuntoa. Rinne tuli laskettua useampaan otteeseen ennen siirtymistä alueen toiselle laidalle.

Musta nro 1

Jacobshornille noustiin isolla kabiinilla, huipulta aukeaa kolmen tuolihissin ja useamman rinteen alue. Laitimmainen hissi nostaa Jatzhutten huipulle olevalle ravintolalle. 

Ylhäällä Jakobshorn 2590 m

Alueen rinteet olivat peruspunaisia tai sinisiä, keskimmäisissä rinteissä oli välillä arvaamattomasti liikkuvia nuorisolaumoja riesaksi asti. Osassa rinteistä sai kuitenkin laskettua ihan mukavan pitkiä siivuja.

Maisema Jatzhuttelta

Terassitauon jälkeen siirryttiin takaisin Brämabuellin jyrkemmille rinteille. Siirryttäessä alkupätkä Jacobshornilta on vauhdikasta mustaa, rinne on alueen toiseksi hauskin laskettava 1:n jälkeen.

Rinne nro 1

Alhaalla Davos Platz

Iltapäivä hupenikin nopeasti, viimeisenä laskettiin rinnettä 3 alas Davosiin. Rinne on siirtymätyyppinen ja paikoin hyvin loiva, mutta pituutta tulee paljon ja maisemien ihailuun jäi mukavasti aikaa. Ihan hauska päätös päivälle, vuoristoon kannattaa aina tulla.
Auton pakkauksen jälkeen nokka käännettiin kohti Sedrunia, siellä odottaa majoitus ja huomenna Andermatt-Sedrun Skiarenan rinteet.

Mitä Davos-Jacobshornista jäi mieleen: 

• Loistava sää 
• Hienot maisemat tälläkin puolella
• Laskettavaa riittää kunnolla vain puoleksi päiväksi, alue on kuitenkin melko suppea isompiin keskuksiin verrattuna 
• Alueen tarjonta pääosin "turistirinteitä", vauhdikkaampaa laskettavaa vain parin rinteen verran
• Jatzhutten laidan rinteet pehmenivät suorassa auringon paisteessa melko möhjöksi iltapäivällä
• Kaikenkaikkiaan toimiva alue runsaine palveluineen

DAVOS - PARSENN - Pitkää laskua

Vuorossa oli pari hiihtopäivää Davosissa. Hotellille oli tultu Zurichin kautta maanantai-iltana, ilta kului mukavasti hotellin kylpylässä.

Davos-Parsenn:
Reilun 11000 asukkaan Davos sijaitsee noin 1 550 metriä merenpinnan yläpuolella, kaupungilla on pitkät turismiperinteet aina 1800-luvulta asti. Davosista onkin kehittynyt tunnettu kansainvälinen loma-, kylpylä-, parantola- konferenssi- ja kulttuurikeskus. Myös hiihtoturismilla on pitkät perinteet, laaksosta löytyy viisi erillistä hiihtoaluetta, ylivoimaisesti suurin niistä on Parsenn.
Parsennin laajalta alueelta löytyvät Davosin pisimmät laskut (yli 10km) ja suurimmat korkeuserot (n.1,7km), alueelle pääsee junalla Davos Dorfista tai kabiinihissillä melkein 10km päästä sijaitsevasta Klostersista. Valtaosa rinteistä on "lempeää" punaista tai sinistä.
Alueen erikoisuutena on useampikin juna-asemalle päättyvä rinne, joista ei siis pääse nousemaan ylös suoraan hissillä.
Alueella liikennöi myös tehokas skibussiliikenne, julkinen liikenne on ilmaista kun pyytää majoittuksen yhteydessä itselleen "Davos Klosters Cardin".

Aamulla suunta kohti Davos Dorfia mistä pääsee junalla Parsennan rinnealueelle. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen ja lämmin, loistavaa!

Iltanäkymä Hard Rock Hotel Davosin parvekkeelta

Pääkadun vierestä lähtevä juna nousee suoraan yli 2600 metriin Weissfluhjochille. Päätin että lasken heti päivän alkajaisiksi pitkän reilun 10 km laskun rinnettä 21 alas Klostersiin. Matka alas oli todella hieno, rinne oli melkein tyhjä ja erittäin hyvässä kunnossa. Alaosa rinteestä kulkee kauniissa maisemassa metsän keskellä, välille mahtui mahtavia maisemia ihailtavaksi.

Maisemaa pitkältä rinteeltä 21, alhaalla Klosters 1124 m

Klostersista noustaan ylös isolla kabiinilla. Jatkoin siitä Parsennhutten kautta ylöspäin takaisin lähtöpaikalle Weissfluhjochille, siitä nousu kabiinilla alueen korkeimmalle huipulle Weissfluhgipfelille 2844 metriin.

Kabiinihissi Weissfluhgipfelille

Ylhäältä Berghaus-ravintolan pihasta lähtee musta rinne nro 1 joka yhtyy alempana rinteeseen 21, eikun sukset jalkaan ja alaspäin. Jyrkän alun jälkeen rinne yhtyy edelliseltä laskulta tutulle reitille, reitti oli tutun vaihteleva hieman vauhdikkaammista kohdista tasaisempiin.

Weissfluhgipfel 2844 m

Nytkin rinne oli melkein tyhjä, päätin jatkaa koko matkan alas pysähtymättä ja vain nauttia laskemisesta. Lasku oli koko Davosin reissun kohokohta, oli nautinto laskea tällaista pitkää laskua upeassa auringonpaisteessa. Puhelimen GPS näytti laskulle mittaksi 11,5 km ja korkeuseroa kertyi liki 1,8 km!

Skihutte Gruobenalpin maisematerassi

Parsennhutte-Gruobenalpin aluetta voi pitää alueen keskuksena, hissejä lähtee vähän joka suuntaan ja alueella on useampi rinneravintola. Punaiset rinteet 19 ja 20 olivat hyvässä kunnossa ja niissä saikin mentyä vähän vauhdikkaimpaa laskua. Rinteet eivät tosin olleet kovin pitkiä.

Parsennhutte 2200 m

Rinne 19 Parsennhutten yläpuolella

Parsennhutte

Lopuksi iltapäivää siirryin junaradan varren rinteisiin. Nousin vielä muutaman kerran kabiinilla ylös ja laskin mustia rinteitä 1 ja 2, rinteet olivat jäisinä pysyneet hyvässä kunnossa iltapäivälle asti ja niitä pitkin olikin hyvä päästellä vähän vauhdikkaampaa laskua. Ja niinkuin yleensäkin, mustissa rinteissä ei ollut tungosta koko aikana.

Davos Dorfilta rinnealueelle noustaan junalla

Alempana junarataa seurailevat punaiset rinteet olivat jo iltapäivällä aika töyssyillä ja junan väliasemalta alas lähtevä jyrkempi mäki muistutti jo kumparelaskurinnettä.

Junan väliasema Höhenweg 2219 m

Päivän lopuksi terassitauon jälkeen päätinkin jättää väliin kumparelaskun ja hyppäsin väliasemalta alasmenevän junan kyytiin, kyyti oli oikein tasaista alas asti.

Alhaalla Davos Dorf 1560 m

Mitä Davos-Parsennista jäi mieleen: 

• Loistava sää 
• Hienot maisemat
• Pitkät yli 10 km laskut alas Klostersiin!
• Toimiva hissijärjestelmä  
• Laskettavaa riitti hyvin päiväksi, mutta alue ei kuitenkaan ole kovin laaja isompiin keskuksiin verrattuna 
• Alueen tarjonta pääosin "turistirinteitä", vauhdikkaampaa laskettavaa aika vähän
• Alue on tarpeeksi korkealla, rinteet olivat hyvässä kunnossa lämpimistä säistä huolimatta
• Toimiva alue runsaine palveluineen