LAAX-FLIMS Ensimmäiset laskut Alpeilla

Ensimmäinen laskettelumatka Alpeille! Ensimmäisenä kohteena Laax-Flims.

Laax-Flims:
Itä-Sveitsissä sijaitsevassa suuressa "White Arena"-keskuksessa on yli 200 km hoidettuja rinteitä ja moderni hyvin toimiva hissiverkosto. Hissit lähtevät Laaxin ja Flimsin kylistä 1100 m korkeudesta ja ylin hissiasema Vorab Gletscher on 3018 m korkeudessa, laskettavaa korkeuseroa tulee liki 2 km.

Finnairin lento Helsinkiin ja sieltä Zürichiin sujui ongelmitta, samoin jatko junalla ystävien tykö Berniin. Tosin suksipussin ja ison matkalaukun raahaaminen ympäri kenttiä ja junasemia otti voimien ja vähän hermonkin päälle, taisipa päästä joku kirosanakin tavarapaljouden kanssa taistellessa.

Bernissä oli illalla Raclette-grillin ääressä juustoa sulatellessa aikaa vaihtaa kuulumisia ja suunnitella seuraavana aamuna alkavaa reissua. Siinä sivussa tuli päiviteltyä sitä että maahan saapumiseni kunniaksi Sveitsin keskuspankki nosti täydellisenä yllätyksenä frangin arvoa viidenneksellä. Toisinsanoen muutenkin kalliin maineessa olevassa maassa kaikki maksoi vielä 20% enemmän kuin edellisviikolla, tervetuloa Sveitsiin. Mutta pois turha nillitys moisesta pikkuasiasta, olin onnellisesti Alppimaan kamaralla ja ilmassa alkoi jo olla suuren urheilujuhlan tuntua!

Lauantai aamuna Volkkarin nokka kääntyi kohti itäistä Graubündenin kantonia ja "White Arenaa".

Ajomatkalla Sveitsi näytti sateisen harmaita kasvojaan, lähdön lykkääminen vuorokaudella kurjan sääennusteen vuoksi osoittautui siis viisaaksi päätökseksi. Onneksi majoituksen siirto onnistui noinkin lyhyellä varoajalla. Tammikuussa kannattaa varautua monenmoiseen keliin, kuten myöhemmät kokemukset osoittivat.

Ensikokemukset Sveitsin maisemista olivat säästä huolimatta odotetun hienot, leveät moottoritiet halkovat vehreitä tasaisia laaksoja ja massiiviset vuoret hallitsevat maisemaa, välillä kaukana ja välillä korkeina seininä aivan tien vieressä. Lähempänä Laaxia siirryttiin pienemmille vuoristoteille ja korkeammalla vesisade muuttui rännäksi ja lopulta lumeksi.

Aamu terassilla

Majoituspaikkanamme oli yläkerran huoneisto Edelweiss-nimisessä (todella yllättävää!) huoneistohostellissa. Huoneistossa löytyi takka, hyvät ruoanlaitto-mahdollisuudet ja muutenkin kaikki siistiä ja kohdillaan. Parveketerassilta avautui näkymä Laax Dorfin kylään ja vuorille. Vuoria ei tosin näkynyt tuloiltapäivänä, mutta aamun kirkkaudessa terassinäkymä oli sitäkin komeampi.

Parin nopeasti sujuneen hissikyydin jälkeen ylhäällä avautuivat kertakaikkiaan upeat maisemat, ja aivan uskomattoman hyvässä säässä. Fiilis oli ensikertalaiselle suorastaan epätodellinen, eikös tällaista ole vain matkailumainoksissa! Onhan lapin tuntureissakin on oma jyhkeytensä, mutta täällä mittakaava on aivan toista luokkaa. Näkymät ulottuvat kymmenien kilometrien päähän ja etäisyyksien hahmottaminen on vaikeaa.

Ylhäällä ei ahdista, avaruutta riittää silmänkantamattomiin kuin myös raikasta vuoristoilmaa.

Siirtyminen paikasta toiseen sujui todella jouhevasti ja aurinkoisia laskukilometrejä kertyi hyvää vauhtia. Hissit olivat nopeita uudennäköisiä gondoleita ja tuolihissejä  ja kaikki tuntui toimivan Sveitsiläisellä täsmällisyydellä. Eipä tarvinnut väsyttää jalkojaan ankkurihisseissä kuten suomessa yleensä.

Itselleni toi alkuun pientä haastetta se että rinteet olivat edellispäivien lumentulosta johtuen paikka paikoin melkoisen pehmeät, laskuja ei ollut muutenkaan siltä talvelta alla ja Suomessa on tottunut laskemaan kovapohjaisilla rinteillä. Kaverini olivat leveämpine suksineen aivan innoissaan puuterista ja naureskelivat narinalleni siitä kun suksi ei oikein kulje. Pikkuhiljaa lumeen sai otetta kapeilla puikkasuksillakin ja huumaavien maisemien lisäksi myös itse laskemisesta alkoi nauttia tosissaan. Jalat olivat tosin kovalla koetuksella, rinteet olivat pitkiä Suomen mäkiin tottuneelle ja reisissä teki ihanan kipeää jokaisen pidemmän vedon jälkeen. Ja pidempiä vetoja Laaxista kyllä löytyy, aina pisimpään 17 km pitkään laskuun Vorabin jäätiköltä Flimsin kylään. Näin siis merkityillä rinteillä, puuterihuuman valtaama offari-porukka meni ihan omia reittejään

Alempana rinteet kulkivat kotoisan kauniissa havupuumetsissä. Vaikka oli sunnuntai niin edes alempiin rinteisiin ei päässyt muodostumaan kummoisia ruuhkia. Ylempänä sai välillä lasketella pääosin omassa rauhassa.

Suosikiksi ruoka- ja taukopaikoista valikoitui Stalla, ravintolan terassikokki ruokki meidät molempina päivinä. Ulkogrillissä tirisi bratwursteja ja ribsejä, maittavan sapuskan lisäksi tarjolla oli mahtavat terassimaisemat.

Bonuksena talon koira hauskuutti meitä ulkomaalaisia, kielimuurikaan ei tuntunut haittaavan. Koiralla oli leikkikaluna iso halko, perinteinen "heitä ja nouda halko" oli siis leikin nimi.

Jossain vaiheessa päivällä alas laaksoon kertyi pilviä, mutta ne haihtuivat pois myöhemmin iltapäivällä.

Leppoisilla siirtymäreiteillä oli aikaa ihailla maisemia

Fuorcla da Sagnon 2528m

Aluetta saatiin kierreltyä laidasta laitaan sen verran että siitä alkoi jo saada yleiskuvaa. Rinteet olivat pääosin helppoa sinistä tai perus punaista, mutta vauhdikkaampiakin pätkiä löytyi. Varsinkin korkeammalla olevat rinteet olivat erinomaisessa kunnossa ja väkeä oli vähemmän kuin alempana. Sunnuntain korkeimmat laskut tehtiin La Sialalta.

La Siala 2810m

Hieno oli ensimmäinen Alppipäivä! Maisemat vaihtelivat korkean aukeista viehättäviin metsämaastoihin. Päivän päätteeksi vedettiin hieno pitkä lasku suoraan Laaxin keskustaan, rinnettä riitti kilometri kilometrin perään. Toki pidettiin useampi maisemien ihailutauko, ja samalla sain lepuutettua väsyneitä reisilihasparkoja. Ilta menikin toipuessa, ohjelmassa oli venyttelyä, ruoka- ja juomavajeen täyttämistä juustofonduella ja viinillä.

Maanantaina aamuna tähdättiin heti huipulle, noustiin suoraan Vorabille ja siitä ankkurihissillä Vorab Gletscherin jäätikölle kolmeen kilometriin. Se olikin koko reissun ainut ankkurihissinousu, ja todella pitkä sellainen.

Ensimmäisen kerran yli kolmessa kilometrissä suksien kanssa! Hulppeiden maisemien ihailun jälkeen suksenkärjet kääntyivät alamäkeen, vauhdin lisäksi hienosta laskusta jäi mieleen edessä näkyvän maiseman huikea avaruus.

Vorab Gletscher 3018m

 Rinteitä riitti päivän mittaan laskettavaksi, osaa ei edes muista erikseen. Yksi mieleen jääneistä laskuista oli vauhdikas lasku alueen laidassa sijaitsevaan Lavadinakseen. Rinne olikin mustaksi merkitty, ei tosin huomattu sitä ennen laskua, oli mukava yllätys miten vauhdikkaasti se toi alas. Hieno rinne!

Lavadinas

Lavadinaksessa(kin) oli mukava ulkoilmabaari, tauko olikin paikallaan.

Paraskin päivä loppuu. Laskettulusta tuli nautiskeltua urakalla, hienoja rinteitä riitti toinen toisensa perään, aurinko helli ja korkeita maisemia ei kyllästynyt ihailemasta. Korkeuksista oli vain pikkuhiljaa pakko lähteä valumaan alaspäin kohti Flimsiä.

Päivän viimeinen tauko tutussa Alp Nagensissa. Sieltä lähdettiin pitkään aurinkoiseen laskuun kohti kilometrin alempana olevaa Flimsiä.



Sekä Laaxiin että Flimsiin päättyvissä pitkissä laskuissa vauhti säilyi mukavasti koko matkan, rinne toi hyvin ja tasaisia osuuksia oli vähän, missään ei tarvinnut turvautua sauvomiseen. 

GPS näytti upean metsälaskun pituudeksi 8 kilometriä, hulppea päätös Laaxin reissulle!


Mitä Laaxista jäi mieleen?

• Alppimaisemat! 
• Ensimmäiset laskuni Alpeilla, niinpä Laaxilla on oma pysyvä paikka muistoissani 
• Mahtavan kokoinen hyvin toimiva alue, pitkiä rinteitä ja korkeuseroa piisaa
• Hissiverkosto toimi kuin Sveitsiläinen kello, samoin esim. skibussit
• Aurinkoiset rinteet 
• Yllättävän paljon helppoja rinteitä, olisiko ollut liki puolet rinteistä (samantapaista kuulemma muuallakin keski-euroopassa), itselläni oli vaan ennakkoon mielikuva pääosin vaativista alppirinteistä, mielikuva oli osin väärä. Toki Alpeilta löytyy hyvinkin jyrkkiä mäkiä! 
• Alpeilla pitää olla pidempi ja leveämpi suksi kuin mihin Suomessa on tottunut. Ja nyt rinteet eivät olleet edes sohjoiset, mitä ne ovat myöhemmin helmi-maaliskuulla
• Kaikki ei ole kallista, esim. Alp Nagensin grilli-sapuskat kevensivät lompakkoa vain reilun kympin verran, samoin rinneravintoloiden keitot (gulassi, liha ym.) ovat hyvää ja edullista mahantäytettä
• Mutta kallistakin löytyy, vaikkapa vähänkin fiinimmät ruokapaikat. 
• Hissiliput maksoivat päivälle tyyriihköt 74 CHF (euroissa suunnilleen sama), toisaalta lipuille sai hyvän vastineen hienoissa rinteissä
• Paljon ravintola ym. tarjontaa, varsinkin jos matkabudjetti ei ole tiukka
• Rinteissä ei pistänyt silmään mitenkään erityisesti se, että Laax on tunnettu erityisen suosittuna paikkana lautailijoiden keskuudessa. Toisaalta Suomessa on tottunut lautailijoihin, keski-euroopassa se ei ole niin yleistä kuin meillä.  
• Kävimme yhtenä iltana pubissa lähellä Rock Resortia, väkeä oli liikkeellä mukavasti eli After-ski elämä vaikutti aika vilkkaalta, ainakin normaalilla sveitsiläisellä mittapuulla katsoen