GRINDELWALD-WENGEN - Yö vuoristossa

Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla huoneen ikkunasta tulvi häikäisevä valo, maisema oli kirkkaan sinivalkoinen. Eipä olisi uskonut eilen illalla, vuoristossa sää voi muuttua nopeasti. Äkkiä ylös ja valmiiksi katetulle aamupalalle alakertaan. Oli mahtava syödä aamupalaa maisemaikkunoiden ääressä ja ihailla Lauterbrunnen laaksoon ja eiliselle Schilthornille avautuvia maisemia.  

Grindelwald-Wengen:
Jungfaun postikorttimaisemissa sijaitseva hiihtokeskus. Tunnetaan monipuolisena ulkoilu- ja urheilukeskuksena, täällä alppiturismilla on pitkät perinteet, myös kesäaikana. Alueella liikutaan paljon vuoristojunilla, junalla pääsee rinteisiin kuin myös euroopan korkeimmalle asemalle "Top of Europe" Jungfraujochille. Grindelwaldin kylä on kilometrin korkeudessa ja vuoren toisella puolella oleva Wengenin kylä 1274 metrissä, ylin hissiasema on 2400 metrissä Lauberhornilla. Wengen tunnetaan klassikko syöksylaskustaan, kisaviikonloppu on valtava mediatapahtuma ja  kylän raitin valtaa kymmentuhatpäinen katsojajoukko.

Wengen 1274 m

Majatalon emännälle annettujen kiitosten jälkeen sukset olalle ja kilometrin kävely Wengenin keskustaan. Eilen iltana pimeän ja sumun keskellä kylän raitista ei kummoista kuvaa saanut. Mutta nyt maisemat ja sää olivat loistavat, samoin oma olotila, tämän takiahan sitä on tänne raahautunut. Vuoristoon kannattaa aina tulla.

Iso gondolihissi nostaa keskeltä kylää suoraan kilometrin ylöspäin Männlichenille. Tänne on kahdella aiemmalla reissulla noustu vuoren toiselta puolelta Grindelwaldista. Ylhäältä oli hulppeat näkymät laaksoihin, aiemmilla reissuilla laaksot olivat paksun pilviverhon peitossa, kuten eilen Schilthornilla.

Männlichen 2230 m, alhaalla Wengen 

Jäin laskettelemaan Männlichen- ja Lägerhissin rinteitä, näitä ei ollut  viime kerroilla laskettu kovin montaa kertaa. Hienoja rinteitä ja sään ollessa pikkupakkasella ne olivat aivan loistavassa kunnossa. Välillä kiireetön kahvitauko aurinkoisella terassilla, terassilla ilmestyi ryhmä iäkkäämpiä auringon paahtamia pensseliviiksipatuja, sukset näyttivät olevan myös historiakalustoa, pitkiä ja suoria syöksylaskusuksen näköisiä lankkuja. Näytti että tuommoisilla sivakoilla pääsee vain suoraan ja lujaa. Juttua tuntui riittävän, vahinko ettei tuosta sveitsinsaksasta vain ymmärtänyt mitään.

Gummilla oleva lyhyt vauhtimusta oli mukava laskea, rinne tulikin laskettua useamman kerran. Rinne oli käytännössä aivan tyhjä, niinkuin mustat rinteet useimmiten. Tästä siirtyilin pikkuhiljaa Arvenin kautta tutulle Kleine Scheideggille.

Täällä väkeä alkoi olla liiankin kanssa, Eigergletcherille nousevaan hissiin oli krooninen pitkä jono. Jonotus ei kiinnostanut pätkääkään, niinpä jatkoin lasketteluaja odottelin että se helpottaisi. Meni enemmänkin maisemien katseluksi ja terassillakin tuli istuttua hyvä tovi auringosta nautiskellen

Huomasin että päivä on jo aika pitkällä ja mietin pitäisikö laskea Wengenin syöksyrinne. Rinne päätyy Wengeniin ja tajusin että se aamuinen gondolihissi nostaa takaisin aloituspisteeseen Männlichenille, ja sieltä on matkaa takaisin tänne Kleine Scheideggille. Halusin kuitenkin laskea täältä tutun pitkän laskun alas Grindelwaldiin. Karttaa ei tietenkään ollut mukana kun alue oli ennestään tuttu, kartasta olisi selvinnyt että Wengenistä pääsee suoraan tänne Kleine Scheideggille junalla! Täällähän voi nousta rinteitä ylös myös junilla, mutta jostain syystä junahomma on jäänyt väliin ja on tullut käytettyä hissejä.

Aurinkoisilla terasseilla riitti väkeä

Kello alkoi oll sen verran että piti lähteä valumaan kohti Grindelwaldia. Hieno pitkä lasku oli tuttu jo aiemmilta reissuilta, mutta nyt pääsi ensimmäisen kerran nauttimaan kauas horisonttiin ulottuvista maisemista. Lasku ei ole mitenkään vauhdikas, mutta kulkee kauniin vaihtelevissa maastoissa metsästä avoimempiin näkymiin. Pysähdyin vielä tutulla Brandegg-kahvilalla ja sujuttelin siitä lyhyen loppumatkan juna-aseman parkkipaikan laitaan. Rinne oli hyvässä kunnossa aiavan alas asti.

Grindelwald

Alhaalla tuli vielä pikku yllätyksenä se, että tästä lähtevä juna ei ollutkaan suoraan Interlakeniin lähtevä juna. Tämä juna meni vain lyhyen matkan Gridelwaldin keskustaan, siellä viiden minuutin vaihdolla täpötäyteen Interlakenin junaan. Olipa kokemus sekin, ikkunat paksussa sumussa oleva juna oli tosiaan ääriään myöten täysi ja istumapaikasta ei voinut haaveillakaan

Mitä Grindelwaldista jäi mieleen tällä kertaa 

• Vaikka paikka on tuttu, massiivinen vuoristo yli 4 km huippuineen on aina vain vaikuttava. Alue on vierailun arvoinen vaikkei laskettelisikaan
• Hieno pilvetön aurinkoinen ja tyyni sää, parilla viime kerralla laaksot ovat olleet pilvien peitossa 
• Hyviä mukavan vauhdikkaita rinteitä
• Sopivan kokoinen alue päiväkohteeksi
• Rinteissä oli hyvin tilaa vaikka väkeä oli paljon, pieniä hissijonoja oli ajoittain 
• Alueella liikkuminen oli helppoa ja nopeaa
• Mukava pitkä lasku alas Grindelwaldiin 
• Junamatkailu 
• Legendaarinen Maailman Cup syöksyrinne Wengeniin jäi jotenkin taas kerran laskematta...