SCHILTHORN - Päivä samassa rinteessä

Juustomaan kamaralla taas, tällä kertaa lento toi Zurichiin. Kaverini joutui työreissulle eli autokyytiä ei ollut odottamassa. Edessä oli siis junamatka Berniin ja vielä myöhäiltainen ratikkakyyti Weissenbuhlille. Oli vielä pientä hässäkkää tyhjään kämppään sisäänpääsyn kanssa, mutta lopulta kaikki hyvin. Koska autoa ei ollut parina ensimmäisenä päivänä käytössä, niin olin suunnitellut että menen to-pe Jungfraulle tuttuihin lähimäkiin. Majoituksen yöksi varasin Wengenistä.

Aamulla joskus seitsemän maissa ratikkapysäkille, sieltä aamuruuhkaiselle Bernin asemalle, laiturin etsiminen, siitä junalla Interlakeniin, siellä vaihto Lauterbrunniin menevään junaan... mukana koko ajan monot, sukset, sauvat, kypärä ja vaatereppu. Hienostihan täällä julkiset kulkee, ja just tarkasti aikataulussaan, mutta silti oli autokyytiä ikävä! On se vain autolla helppoa, kamat kyytiin, sukset katolle ja kyyti vie ovelta suoraan hissille. Lauterbrunnissa sää näytti kaikkea muuta kuin lupaavalta, synkän harmaata ja tihkusadetta.


Schilthorn-Mürren:
Mürrenissä ollaan alppihiihdon historian alkulähteillä, paikka kehittyi talviurheilukeskukseksi jo 1800-luvulla, legendaarinen Inferno Race laskettiin ensimmäisen kerran 1928 ja ensimmäiset Alppihiihdon maailmanmestaruuskisat järjestettiin täällä 1931. Kylä on 1650 metrin korkeudessa Lauterbrunin laaksosta kohoavan 700 metriä korkean pystysuoran kallioseinän päällä. Autottomaan 500 asukkaan kylään kuljetaan isoilla hisseillä Stechelbergistä ja Lauterbrunista. Urheilun lisäksi paikan suurena vetonaulana on 1969 "On Her Majestys Secret Service" Bond-elokuvaa varten Schilthornin liki 3 kilometriselle terävälle huipulle rakennettu Piz Gloria "Bond maailma".

Lauterbrunnen 796 m

Vihdoin viimein hissiin, ylös noustessa sumu vain tiheni. Junamatka Murreniin oli aavemainen, huikeiden maisemien sijaan ikkunoista näkyi pelkkää valkoista. Junan pääteasemalta kävelin läpi kylän pääraittia pitkin kohti Birgille ja rinnealueella lähtevää hissiä. Tälle hissille oli siis aiemmalla 2015 reissuilla tultu hissillä Stechelbergistä Gimmelwaldin kautta. Murrenin kylä on hieno, täydellinen autottomuus tekee sen ilmapiiristä aivan omanlaisensa, ihmiset hiihtelevät ja vetävät pulkkia pitkin pääkatua ja mistään ei kuulu moottorin pärinää, ja sumuvaippa nieli kaikki muutkin äänet sisäänsä.

Murren 1650m

Hissin noustessa ylös kohti Birgiä alkoi usko aurinkoon loppua, vasta juuri ennen perille tuloa sumu alkoi rakoilla. Birgin ympärillä leijui ohutta sumua, ylempänä Schilthornilla näytti selkeältä. Vuorossa oli päätös siitä laskenko talven ensimmäisen laskun Schilthornin kuuluisaa mustaa (edellisen kerran 2015 rinne jäi laskematta) vai hakisiko suksituntumaa täältä alempaa. Päätin että lasken ainakin yhden laskun alas Rigglin rinnettä, mutta puolessa välin rinne sukelsi sankkaan pilveen. Eteenpäin ei nähnyt kuin muutaman metrin, näkyvyys oli samaa luokkaa kuin toissa vuonna Italian seikkailussa. Kun reunakeppejäkään ei enää tahtonut löytyä, alkoi olla huoli pysyykö tässä merkityn rinteen puolella. Ja merkittyjen rinteiden ulkopuolella liikkuminen on hengenvaarallista, erityisesti tältä puolelta löytyy useita monen sadan metrin pystysuoria pudotuksia. Meitä keräytyi siihen muutaman hengen kansainvälinen ryhmä ihmettelemään suunnistamista ja etenimme porukalla kävelyvauhtia eteenpäin, lopulta Rigglin hissiasema sukelsi näkyviin sumun keskeltä.

Birg 2676m

Swiss Skyline trio: Peikko, Munkki ja Neitsyt

Schilthornin Piz Gloria näkyy hienosti Birgin terassille

Birgillä sumu oli hiukan hälvennyt, näytti että pilviverho valuu päivän mittaan hieman alemmaksi ja ainakin täällä ylhäällä pystyy hyvin laskettelemaan. Ylhäällä Schilthornilla taivas näytti olevan täysin pilvetön.

Birg hissistä katsottuna

Piz Glorialle nouseva hissi liikkuu vaijerin varassa melkoisen "ilmavassa" maisemassa, yksi niistä (monista) hisseistä missä ei parane potea yhtään avaran- tai korkeanpaikan kammoa.

007-ravintola Piz Gloria 

Piz Glorialla sää oli jotakuinkin täydellinen, aurinko porotti upeaan maisemaan ja ilma seisoi tyynenä paikallaan. Näköalatasanne kuhisi suksettomia kameroiden kanssa ympäriinsä pyöriviä kansainvälisiä turisteja.

Ihmettelin turistilauman keskellä itsekin hetken aikaa maisemia. Jungfraun-Interlakenin alue on eritoten kauko-idästä tulevien turistien suosiossa, suurimmat vetonaulat ovat "Top of the Europe"-juna ja tämä Piz Glorian "Bond World".

Schilthorn 2970m

Mutta hiihtämäänhän tänne on tultu. Talven toinen lasku vuorossa ja vuorossa siis koko Jungfraun alueen jyrkin rinne. Rinne lähteee tippumaan jyrkkänä heti lähdössä, ensimmäisen laskun menin tunnustellen alas ja pysähdyin (helpommin sanottu kuin tehty pienestäkin vauhdista, liukuu liukuu alas) pari kertaa napsimaan valokuvia. Rinne osoittautui olevan todella hyvässä kunnossa, pohja oli jäisen kova mutta pinta oli kuitenkin rikki ja kantit pitivät ihan hyvin jyrkkyydestä huolimatta. Kuvittelin että se olisi ollut jyrkempikin, ehkä hyvä keli vain teki sen helpomman tuntuiseksi?

Schilthorn - valkoinen rinne voi olla hyvinkin musta

Täällä ihan ylhäällä sitten menikin loppupäivä, pilvet valuivat sen verran alemmas että Rigglille asti pääsi laskettelemaan auringonpaisteessa, heti sen alapuolella koko laakso oli paksun pilviverhon peitossa. Oli mukava treenata jyrkemmällä laskua, muutaman kerran jälkeen vauhtia uskalsi lisätä ja oli tosi nautittavaa antaa suksien viedä kanteilla vauhdilla mäkeä alas. Rinteessä pääsi myös nauttimaan hurjasta avaruuden tunnusta, katseen ollessa eteenpäin horisontti näkyy kymmenien kilometrien päässä, tuli tunne kuin laskettelisi tyhjyyden päällä.

Filmitähti

Siinä se päivä kuitenkin joutuisaan vierähti, ja käytännössä yhtä rinnettä laskien!

Alas hissillä sumun ja märän keskelle Murreniin ja sieltä alas Stechelbergiin. Stechelbergistä linja-autolla Lauterbrunniin ja sieltä vuoristojunalla Wengeniin etsimään Judithin Bellevue-majataloa. Bellevue oli vielä yli kilometrin päässä juna-asemalta, oli väsy ja hiki suksia ja muita kamoja raahatessa. Jos kuulosti monimutkaiselta, niin sitä se vähän olikin ja aikaakin paloi reilut parisen tuntia. Kaiken lisäksi sää oli koko ajan märkä ja sysiharmaa, masentava suorastaan. Wengeniin nousevaan junaan saa lipun puoleen hintaan, jos on hissilippu. Junalippu kannattaa ostaa, koska ainakin tällä kertaa tarkastaja kiersi junan päästä päähän.

Majatalon emäntä Judith otti hoteisiinsa erittäin ystävällisesti, pääsin nopeasti suihkuun ja sain kuivaa vaatetta niskaan. Alakertaan päästyä ruokaa ja juomaa ilmestyi nopeasti pöytään, väsymys ja ärtymys olivat pian vain kaukainen muisto. Juttelin pöydässä Belgialaisen kaverin kanssa, osoittautui että hän on hiihdonopettaja ja tulee joka talvi tänne muutamaksi kuukaudeksi nautiskelemaan "avokonttori töistä". Hyvin oli kaveri järjestänyt asiansa!

Huomenna Grindelwaldin puolelle!

Mitä Schilthorn-Mürrenista jäi mieleen

• Swiss Skyline-näkymä pilvimeren keskellä; Eiger, Mönch ja Jungfrau 
• Lauterbrunin laakso oli taas kerran vaikuttava pystysuorine kallioineen ja jääputouksineen, vaikka sää olikin huono 
• Talven ensimmäiset laskut, ja heti suoraan ylhäälle "pahamaineiseen" Piz Gloria-mustaan 
• Piz Glorialta lähtevä musta rinne tuli tutuksi, muuta kun ei käytännössä voinut laskea sankan pilviverhon takia 
• Taidot lie kehittyneet, tuo musta rinne ei tuntunut sen kummemmalta vaikka kyseessä laskettelukauden avaus. Vielä 2015 alppireissulla moinen mäki olisi hirvittänyt 
• Mürrenin vuoristokylä aavemaisen sumun keskellä
• Korkealla voi olla hieno sää vaikka tilanne alempana näyttää huonolta, tällä kertaa vain piti olla todella korkealla  
• Birgin lasipohjainen terassi 
• Alue on vierailun arvoinen vaikkei laskettelisikaan
• Junamatkailu