CRANS-MONTANA Valkoista Sirkusta livenä

Crans-Montanan viikonloppu majoituksineen oli sovittu kalenteriin jo aikaisemmin. Luvassa oli naisten Alppihiihdon MC-osakilpailua ja ehkäpä nähtäisiin sitä kuuluisaa "jet set"-meininkiä, Crans-Montana kun on kuulemma suosittu paikka varakkaamman väestönosan keskuudessa.

Crans-Montana: 
Sveitsin ranskankielisellä Valaisin alueella Rhône-joen laaksossa sijaitseva Crans- Montana on yksi Sveitsin tärkeimmistä kesä- että talvimatkailualueista kylpylöineen, kasinoineen ja golfkenttineen ja laskettelurinteineen. Ensimmäinen alppihiihtokilpailu alueella on järjestetty 1911, keskus isännöi nykyään Alppihiihdon MC-osakilpailua ja siellä on järjestetty myös MM-kisat. Yhtenäisellä alueella on rinteitä lähes 150km, nopea moderni hissikalusto ja monipuoliset palvelut.

Majoitus oli varattuna Airbnb:n kautta. Kämppä oli kerrostalossa ja poikkesi positiivisella tavalla tylsistä hotelli asumuksista, olohuone oli kotoisasti kaikenlaista roinaa täynnä ja joulukoristeetkin olivat vielä paikoillaan, ei valittamista!

Terassilta avautui lupaavat näkymät vuoristoon.

Aamulla oltiin kahdessa kilometrissa ennen kuin kerkesi kissaa sanoa, nopeisiin gondolihisseihin ei ollut jonoja juuri ollenkaan, positiivinen yllätys heti aamuun.

Bella Lui 2543m

Positiivinen aamu jatkui ylhäällä, sää oli huikaisevan hieno, aurinko porotti sinitaivaalta ja raikas vuoristoilma seisoi tyynenä paikoillaan. Tältähän se näyttää aina matkailumainoksissa...

Rinteissä näytti olevan väljää, emmekä törmänneetkään rinteissä ruuhkiin koko päivänä.

Pääalue sijaitsi Bella Luin ja Les Violettesin ympärille, niiltä lähti mukava nippu leveitä punaisia rinteitä. Hienot rinteet, aurinkoa, tyyntä, Alppimaisemat...

Rentoilulaskettelua! Olosuhteet olivat suksimiselle jotakuinkin täydelliset, auringosta huolimatta ylempien rinteiden pinta pysyi pakkaslumella ja rinteet olivat erinomaisessa kunnossa.

Plaine Morte-jäätikkö

Crans-Montanan korkein hissiasema sijaitsee kolmessa kilometrissä Plaine Morte-jäätiköllä. Jäätikölle nouseva gondolihissi oli ainoa, mihin oli reilumpaa jonoa päivän aikana. Olosuhteet ylhäällä jäätiköllä eivät olleet tällä kertaa "kuolettavat", täälläkin oli aurinkoisen tyyntä ja korkeuteen nähden lämmintä. Täältä sai vedettyä hienon n.6 kilometrisen laskun Cabane Boisiin, tämä oli ehkä mukavin rinne koko paikassa, ainakin se tuli laskettua useampaan kertaan. Rinnettä olisi riittänyt alemmaksikin, mutta nyt alempia rinteitä oli suljettu Piste Nationalin ympäriltä MC-kisojen takia.

Tulimme kisarinteen hulinaan juuri sopivasti kuuman ryhmän aloittaessa.

Täällä oli suuren urheilujuhlan tuntua; joukoittain katsojia, kovaääninen selostus, kuumailmapalloa, ruoka- ja juomatarjontaa...

Kilpailijoita mennä suhahteli vauhdilla ohi. Eipä niistä suurta pätkää per laskija nähnyt, mutta vauhdista sai ainakin jonkinlaisen käsityksen.

Lindsey Vonn oli laskenut ulos jossain ylempänä ja pysähtyi vetämään henkeä juuri meidän kohdalla, yksi piste julkkisbongauksesta!

Terassinäkymä

Täällä kaikki ravintolat oli sijoitettu ns. parhaille paikoille, enpä muista tämän paikan nimeä, mutta maisemat pöytien äärestä olivat huimaavat.

Varjoliitely näyttää olevan suosittua Alpeilla, varjoja näkyi välillä useampiakin yhtäaikaa taivaalla. Samaa näkymää on tullut vastaan aiemmin ainakin Jungfraulla ja Laaxissa.

Les Violettes 2250m

Lounastauko pidettiin Les Violettesin terassin tarjoamissa komeissa maisemissa, vaikka korkealla oltiinkin niin lämpöä riitti ja vaatetta sai vähennellä ruokailun ajaksi. Täälläkin peruslounaan juomineen sai edullisesti parilla kympillä. Kalliimpiakin paikkoja alueelta löytyy jos kukkaro tuntuu liian painavalta.

Paraskin päivä päättyy valitettavasti. Alhaalla oli vielä odottamassa normaalia sveitsiläistä vilkkaampi afterski, ilmaista viinitarjoilua ja ihan vilkasta hulinaa, tätä ihmettähän piti jäädä katsomaan joksikin aikaa. Jokunen viinilasi myöhemmin kuitenkin paluu kämpälle elpymään ja syömään.

Seuraavana aamuna painelin rinteeseen keskenäni, skibussilla pääsi kätevästi hissien ääreen, muut tulivat autolla perässä myöhemmin. Sää näytti edelleen suosivan, hieno aamu. Nousin suoraan ylös Plaine Mortelle, siellä toivotti tervetulleeksi perisveitsiläinen alppitorvi-duo vahvistettuna lipun liehuttajalla. Ympäristö kolmessa kilometrissä ei olisi voinut olla hienompi konsertille, ensimmäinen kerta kun kuulin alppitorven livenä, ääni oli yllättävän hieno ja kaunis.

Plaine Morte 3000

Päivä kului samoissa merkeissä kuin edellinenkin, aurinkoa ja laskettavaa riitti, aika vain tuntui kuluvan turhankin nopeasti.

Päivän lounastauko pidettiin Mustan Lehmän terassilla 2400 metrin korkeudessa. Sää suosi edelleen ja maisemat terassilta olivat huikean hienot, tätä tarkoittaa oikea ulkona syöminen. Täälläkin ruoka oli ihan kohtuullisen hintaista, kyllä täällä pärjää vaikkei olekaan miljonääri.

Näin se vaan tuli tämänkin rinnepäivän loppu vastaan, enää vielä viimeinen lasku alas laaksoon autolle. Alhaalla rinne oli odotusten mukaisesti sohjoutunut todella pahasti, kokeilinpa yhden kerran miltä tuntuu lentää turvalleen sohjovalliin,  kokemus sekin.


Rojut kyytiin ja auton nokka Bernin suuntaan. Mukavaa oli vuoristossa, taas kerran. Paluumatkallakin riitti suomituristille pällisteltävää, välillä tarjolla oli aika huimaavia näkymiä, kun heti sivuikkunan takaa alkoi jyrkkiä satojen metrien pudotuksia alas laaksoihin.

Mitä Crans-Montanasta jäi mieleen: 

• Loistava sää 
• Hienot maisemat 
• Valkoisen Sirkuksen tunnelmat paikanpäällä 
• Alppitorven soitto kolmessa kilometrissä 
• Sopivan kokoinen toimiva alue parin päivän laskettelulle 
• Suurin osa alueesta tarpeeksi korkealla, rinteet olivat hyvässä kunnossa lämpimästä säästä huolimatta
• Toimiva alue runsaine palveluineen