ADELBODEN - Kolmas kerta toden sanoo

Aurinkoinen sää jatkui. Päätettiin lähteä seuraavaan lähikeskukseen Adelbodeniin, kerrankin sää suosi ja lisätoiveena oli että keskuksen pääosin pohjoispuoleiset rinteet olisivat paremmassa kunnossa kuin eilen Meiringenissä. Keskus on kaverilleni tuttu, eli täälläkin oli luvassa opastus parhaimpiin rinteisiin ja paikkoihin.

Adelboden on ollut säiden suhteen minulle kovan onnen keskus, sen rinteet piti käydä testaamassa jo 2015 ja 2016, molemmilla kerroilla tammikuinen sää oli niin kehno että toive jäi toteutumatta. Kaksi vuotta sitten ajettiin viimeisenä lomapäivänäni Adelbodeniin vesisateessa, ajateltiin että jospa tasaisen harmaa pilviverho ei ylettyisi ylös asti, kuten aiemmin Grindelwaldissa ja Mürrenissa. Toive ei toteutunut, alhaalla kuulimme että pilveä ja sadetta riitti ylös asti. Laskettelun sijaan seikkailtiin sitten nelivetoauton kanssa vuoristoteillä, ja välillä totaalisen eksyksissä, tarkoituksena oli yrittää päästä autolla ylemmäksi katsastamaan maisemia. Tiet kapenivat ja autoa ei saanut enää käännettyä kun metriset penkat oli molemmin puolin melkein kiinni kyljissä ja lopulta jouduttiin takaisin päästäksemme ajamaan pätkän wanderwegiä (patikkatie kävelijöille). Ja ylempänä ei kai olisi muutenkaan saanut ajaa näin talviaikaan, "eihän myö tiedetty", mutta hyvinhän tuosta selvittiin.

Adelboden-Lenk:
Perinteikäs yli 100 vuoden historian omaava alppihiihtokeskus, joka vuosittain isännöi Maailman Cup klassikkopujottelua ja -suurpujottelua Chuenisbärgli-rinteessä. Adelbodenin alppikylässä on vajaa 4000 vakiasukasta, mutta alueella on majoituskapasiteettia jopa 18000:lle vierailijalle. Adelbodenin ja Lenkin välillä on yhtenäinen 180 rinnekilometrin hiihtoalue, pääosin rinteet sijoittuvat 1500 ja 2200 metrin välille. Pääosin pohjoisenpuoleiset rinteet tekevät paikasta melko lumivarman, vaikka alueen rinteet eivät ylety erityisen korkealla. Adelboden ei ole kovinkaan tunnettu paikka ulkomaalaisten keskuudessa, vaikka keskus on ilmeisesti kävijämäärältään Sveitsin neljänneksi suurin.

Adelboden, Oey hissiasema 1260m

Alhaalla parkkipaikalla lunta ei paljoa näkynyt, mutta autoja oli sitäkin enemmän, väkimäärä näytti uhkaavan suurelta. Hissille ei kuitenkaan ollut kummempaa jonoa. Päätettin laskea MC-rinne heti ensimmäisenä, rinne kun on auringon puoleinen ja aika matalalla. Gondoli- ja tuolihissi yhdistelmän jälkeen oltiinkin nopeasti lumen ja alppimaisemien keskellä Chuenisbärglillä. Maisema avautuu komeasti laaksoon, Adelbodenin kylä alhaalla näyttää pikkuiselta miniatyyrimallilta.

Chuenisbärgli 1730m

Tästä alkaa siis se kuuluisa MC-rinne. Kaverinikaan ei ollut laskenut tätä pääalueesta vähän erillään olevaa kilparinnettä. Eikun rohkeasti liikkeelle, jyrkkää pätkää heti lähdössä, jäinen rinne tippuu alas muutaman sata metriä, mutta loivenee sitten pidemmälle kumpuilevan vaihtelevalle osuudelle. Leppoisemman menon jälkeen lopussa tulee vastaan vielä jyrkkä viistopätkä ennen hissiasemalle jarruttelua. Siinä se oli, vauhti oli kyllä enemmänkin mummo- kuin Maailman Cup-luokkaa. Ja useampikin maisemien ihailu- ja kuvauspaussi tuli pidettyä.

MC-rinteen loppujyrkälle tulo

Olipa hauskaa kokeilla oikea klassikkomäki, tämmöisellä kävelyvauhdilla laskiessa rinne ei edes tuntunut mitenkään erikoisen hurjalta. Rinne tunnetaan Cupissa varsin vaikeana, ja vaikea se taatusti onkin kun sitä tykitetään keppejä väistellen kisavauhdilla alas! Onneksi tultiin tähän ensimmäiseksi, aurinko oli jo nyt pehmentänyt matalalla sijaitsevan rinteen paikoittain sohjoksi.

Sillerenbühl 1970m

Seuraavaksi siirryttiin kohti pääaluetta Sillerenbühlille, täältä lähtee nippu leveitä punaisia cruisailurinteitä alas Aebin suuntaan. Olipa mukavaa suksia menemään tällaista leveää hyvin tuovaa baanaa, ja Progressoritkin tuntuivat olevan kotonaan tällaisilla suhti kovapohjaisilla rinteillä. Rinteiden testailun lomassa pidettiin tauko Sillere Stuben isolla terassilla. Komeat oli maisemat tältäkin terassilta.

Restaurant Sillere Stube

Seuraavaksi siirryttin Hahnenmoosin kautta vuorten toiselle puolelle Metschin rinteille, jotka laskeutuvat kohti alhaalla laaksossa sijaitsevaa Lenkin kylää. Olimme siis jo laajan alueen toisessa päässä, hyvän hissiverkoston ja paikallisoppaan ansiosta siirtymisiin ei täällä tärväytynyt turhaa aikaa. 

Metschstand 2100m

Metschstandiltä lähtevät rinteet, kuten alueella yleensäkin, olivat leveitä profiililtaan mukavan aaltoilevia cruisailurinteitä. Täälläkin rinteet olivat hyvässä kunnossa, auringon paistaessa oli mukavaa lasketella menemään. 

Tauolla tyydyttiin ravintola Standhütten terassin perinteisiin antimiin, drinkkejä olisi ollut tarjolla ravintolan iglu-baarista.

Standhütten Iglu

Juuri kun päätettiin lähteä siirtymään takaisin Adelbodenin suuntaan, huipulle menevä hissi lätkäistiin yllättäen kiinni, sananmukaisesti nenän edestä. Tuulen takia oli selitys, koko päivänä ei kyllä ollut tuullut ainakaan siellä missä me oltiin? Oli miten oli, Adelboden oli toisella puolen vuorta. Siinä oli aihetta useampaankin ärräpäähän, ja mitään kiertotietä ei ainakaan virkailijoiden toimesta tiedotettu eli pahimmillaan se olisi tiennyt pitkää bussimatkaa Lenkistä Adelbodeniin. Alue oli onneksi kaverilleni tuttu ja jotain siirtymäreittiä (älkää kysykö mitä ja missä) myöten päästiin sellaiselle hissille että selvittiin pois Adelbodenin puolelle. Reitti oli sitä paitsi täysin ok, sauvoakaan ei tarvinnut juuri ollenkaan. Miksi ihmisiä ei opastettu virkailijoiden toimesta sinne?

Täpärästä pelastumisesta toivottuamme laskettiin vielä muutama lasku aamulta tutuissa rinteissä. Vähitellen sukset piti suunnata autolle päin, ei auta, nopeasti kului tämäkin päivä.

Onneksi vihdoin pääsi käymään täällä, mukavan laaja toimiva keskus. Nopeitten hissien ansiosta yhdenkin päivän aikaan sai yllättävän paljon laskuja alle. Vastaan ei tosin tullut montaa jyrkempää tai pidempää rinnettä, mutta pääosa punaisista oli oikein mukavaa laskettavaa. Alueen koosta johtuen välillä oli vaikea hahmottaa missä mennään, alueella on useampi laakso ja rinteitä laskettiin alas ainakin kuudelta eri huipulta. Onneksi oli paikallisopas mukana, senkun menin vain perässä vaikken aina tiennyt minne. 

Mitä Adelbodenista jäi mieleen:

• Paljon laskettavaa, rinteet profiililtaan mukavia pääosin punaisia 
• Kovin pitkiä laskuja alueella ei kuitenkaan ollut 
• Rinteet olivat yllättävän hyvässä kunnossa lämmöstä huolimatta, kevätauringon paistaessa rinteiden ilmansuunnalla on erittäin suuri merkitys, vrt. Meiringen
• Ravintolatarjontaa runsaasti
• Hyvä uudennäköinen hissikalusto, ankkurihissejä ei tarvittu koko päivänä
• Ei ruuhkia, iso rinnemäärä näköjään nielaisi kaiken väen, vaikka automäärästä päätellen sitä oli paikalla kuitenkin aika paljon 
• Maisemat eivät ole täällä niin dramaattiset kuin vaikkapa Jungfraun alueella, mutta hienot toki täälläkin